You And Me - Together

Luku 3 ~ "TÄYDELLISTÄ!"

Martinuksen nk

Istuin keittiönpöydän ääressä ja tuijotin puhelimessa puhuvaa äitiä kulmat kurtussa. Nainen oli puhunut jonkun kanssa jo yli tunnin. Olin maininnut äidille, että minulla olisi tärkeää asiaa, mutta ilmeisesti minä ehtisin äidin mielestä odottamaan. Huokaisin raskaasti ja nojasin kyynärpäälläni pöytää vasten.

"Onko sinulla nyt jotain elintärkeän tärkeää asiaa?" äiti kysyi siirtäen kännykän kauemmas korvastaan. "Onko joku kuollut tai jotain?" tuo jatkoi kyselyään.

"On, mun kärsivällisyys", huokaisin tylsistyneenä saaden äidin naurahtamaan pienesti.

"Voi kuule Martinus-kulta, ei tässä mene enää kauaa", Anne sanoi eikä jäänyt edes odottamaan vastausta ennen kuin nosti kännykän takaisin korvalleen ja hävisi keittiöstä olohuoneen puolelle.

"Just", mutisin ja painoin otsani pöydän viileää pintaa vasten. Tässähän menisi koko ilta. Aina, kun äiti oli puhelimessa ja sanoi, ettei mene enää kauan, niin saattoi hyvinkin mennä tunti, ellei parikin. Toisaalta minulla olisi nyt aikaa hioa puheeni timanttiseksi ja oikeastaan voisin myös käyttää Emmaa hyväkseni. Jos saisin tytön puolelleni, niin joulu Suomessa olisi melkein varma. Marcus nyt tulisi sinne, minne mekin eikä poika oikeastaan ollut ideaa vastaan, mutta tuo ei innostunut siitä yhtä paljon kuin minä. "Emma!" huusin siskoni nimeä ja nousin istumaan suoraan.

"Sä tuut tänne, jos sul on mul asiaa", tyttö huusi takaisin jostain päin taloa.

"Sä oot nuorempi", esitin vastalauseen.

"Ei auta! Jos sul on asiaa, ni sä tuut tänne."

"No mis sä oot?" kysyin ja nousin huokauksen saattelemana ylös. Emmaa ei parane suututtaa silloin, jos aikoi käyttää tuota hyväkseen.

"Eteises", sain vastaukseksi, ja suuntasin askeleeni kyseiseen huoneeseen.

"Mitä sä teet?" kysyin huvittuneena, kun näin siskoni seisovan keskellä huonetta ties kuinka monta takkia päällään, ja päällimmäisenä oli Marcuksen maastokuvioinen takki.

"Kuvaan tiktokia ja sä häiritset sitä nyt melko pahasti", Emma tokaisi ja käänsi katseensa minuun. Kohotin pienesti kulmiani, mutta nyökäytin kuitenkin päätäni. Nojasin ovenkarmiin ja tungin käteni harmaiden collareiden taskuihin. "No, mitä asiaa sul oli?" tyttö uteli ja levitteli käsiään.

"Mitä mielt sä oisit siit ideast, et vietettäis joulu Suomes?" kysyin mahdollisimman viattomalla äänellä ja annoin pienen hymyn nousta huulilleni. Emma kohotti kulmiaan ja näytti hieman hämmästyneeltä.

"Miks?" tuo ruskeahiuksinen ja - silmäinen tyttö ihmetteli. Olin jo avaamassa suutani vastakseni tuolle, mutta Emma oli nopeampi. "Eiku sähän haluut tietenki viettää joulun Nellin kans. Miksen mä sitä heti tajunnu", Emma naurahti ja läimäytti itseään otsaan.

"Nii", mutisin ja puraisin hellästi huultani. Meinasin jälleen jatkaa puheenvuoroani, mutta Emma oli taaskin nopeampi.

"Mähän näkisin sit ihan oikeen joulupukin!" pikkusiskoni hihkaisi, ja huomasin, kuinka tuon silmät alkoivat loistamaan kuin tähdet taivaalla kylmänä talviyönä. "Mut tietäiskö se, et vietänki joulun Suomessa enkä Norjassa?" tuo pohti ja kuulosti hieman apealta. Hymähdin pienesti ja astelin tytön luo, minkä jälkeen laskin käteni Emman olalle.

"Ihan varmasti tietää", lohdutin ja hymyilin sanojeni vakuudeksi. Hymy löysi jälleen tiensä Emman huulille ja tyttö läimäytti kätensä yhteen.

"Siinä tapaukses joulu Suomes vois ol kiva", Emma totesi, ja nyökäytin päätäni. Mahtavaa, Emma oli idean kannalla, joten vielä pitäisi saada äiti ja isä suostumaan.