You And Me - Together

Luku 15 ~ "Se oon vaan mä"

Martinuksen nk

Muut olivat jo nukkumassa, ja koko talossa oli täysin hiljaista. Istuin yksinäni keittiössä pöydän ääressä ja pyörittelin kännykkää käsissäni. Vaikka kuinka yritin olla miettimättä Rasmusta, siltikin ajatukseni väkisin harhailivat tuohon poikaan, joka vetäisi minua turpaan. Silmäkulmani oli alkanut muuttua violetiksi ja poskeni oli myöskin hieman turvoksissa, mutta ei sitä äkkiseltään huomannut. Porukoille olin kertonut kävelleeni tolppaa päin, mutta noiden katseet kertoivat sen, ettei kukaan niellyt syöttämääni pajunköyttä. Tavallaan minua kadutti, että olin mennyt aukomaan päätäni Rasmukselle, mutta samalla olin ehkä hieman ylpeä itsestäni: sain vihdoin suuni auki ja pystyin puolustamaa itseäni. Enkä halunnut kyseistä poikaa enää Nellin lähelle, joten tein sen myös tyttöystäväni puolesta. Kuitenkin minua vaivasi se, että olin ollut jotenkin niin ilkeä. Olisihan asian voinut esittää kauniimminkin, mutta tilanne vain tuli niin yllättäen, etten osannut reagoida siihen millään muulla tavalla.

"Martinus?" kuulin hiljaisen äänen ovelta, ja säpsähdin, koska olin ollut niin omissa maailmoissani. Nostin katseeni pöydän pinnasta tulijaan, ja ruskeat silmäni tavoittivat äidin, joka katseli minua jotenkin huolestuneen näköisenä. "Mitä mietit?" äiti kysyi ja käveli huoneen poikki pöydän luo, minkä jälkeen istahti viereeni.

"Asioita", vastasin ympäripyöreästi, koska en oikein tiennyt, miten muotoilisin ajatukseni sanoiksi. Äiti naurahti hiljaa ja laski kätensä olalleni.

"Onkos teillä Nellin kanssa kaikki okei?" Anne uteli, ja nyökäytin heti päätäni. Meillähän meni vaaleahiuksisen ja sinisilmäisen tytön kanssa oikein hyvin, niinhän meillä oli koko ajan mennytkin. Se Rasmus-sekoilukin tapahtui ennen kuin aloimme virallisesti seurustella, joten sitä ei laskettu. "Mistäs sitten kiikastaa?" äiti jatkoi uteluaan saaden minut huokaisemaan pienesti. Ehkä minun pitäisi kertoa äidille totuus mustan silmäni takana.

"En mä kävelly päin tolppaa", aloitin hiljaisella äänellä ja päädyin tuijottamaan pöydälle jäänyttä leivänmurua. Odotin äidin reagoivan äskeiseen lauseeseen jotain, mutta vastausta ei koskaan kuulunut, joten päätin jatkaa: "Rasmus löi mua turpaan."

"Miksi?" vieressäni käsi olkapäälläni istuva ihminen kysyi vakavan kuuloisena, ja huokaisin syvään. Olisi varmaan parempi vain kertoa totuus sitä yhtään kaunistelematta.

"Se on pitkä tarina, mut alotan ihan alust", kerroin ja vedin syvään henkeä, minkä jälkeen aloitin kertomaan, mitä Rasmus oli tehnyt Nellille ja miten olimme sitten törmänneet puistosta päivällä. Vaikka tekikin pahaa myöntää äidille, että olin aloittanut tappelun, tein sen silti.

"Sähän tiedät, ettei väkivalta ole ratkaisu mihinkään?" äiti totesi yllättävän rauhallisella äänellä, ja nyökäytin vaisusti päätäni. Olin päätynyt tuijottelemaan sylissäni lepääviä sormiani. "Se, mitä Rasmus teki, oli väärin, mutta asiat selviävät vain puhumalla. Asia selvästi painaa sinua, joten sille pitäisi tehdä jotain" vaaleahiuksinen ja ruskeasilmäinen nainen järkeili, ja nyökäytin jälleen päätäni. Toivoin kovasti, että olisin aikuisena edes puoliksi yhtä fiksu kuin äiti oli. Tuo löysi aina oikeat sanat saaden minut, tai Marcuksen tai Emman, paremmalle tuulelle.

"Nii", huokaisin ja kohotin katseeni. En kuitenkaan koskaan ehtinyt saamaan katsettani äidin silmiin, kun tajusin katselevani pöydällä lepäävää puhelinta. Hetkeäkään miettimättä nappasin sen käteeni ja pääsykoodin näpyteltyäni menin Instaan. Löysin Rasmuksen jo kerran kyseisestä sovelluksesta, joten ehkä onnistuisin siinä myös nyt. Tai miksen onnistuisi, koska muistin pojan käyttäjänimen ulkoa, jotta voisin stalkata tuota. En minä sitä pitkään aikaan ollut tarvinnut, mutta silloin kun olin löytänyt pojan tilin, kävin siellä ehkä hieman liian usein. Sinisilmäisen pojan profiili avautui eteeni, ja pelkästään tuon naaman näkeminen sai minut näkemään punaista. Huultani purren kirjoitin Rasmukselle lyhyen viestin, jossa pyysin anteeksi käytöstäni ja sanoin, että kaikki oli minun puolestani okei. Mieleni olisi tehnyt lisätä viestin loppuun vielä yksi ehto, mutta jätin sen kuitenkin pois, koska en halunnut pahentaa tilannetta entisestään.