Luku 7 ~ "Tää ei hiljene!"

634 37 67
                                    

Nellin nk

Kauhoin jo pehmenneitä muroja suuhuni ja tuijotin äitiä, joka puolestaan yritti saada Lilliä rauhoittumaan. Aikuisten piti lähteä kaupoille, mutta Lilia päätti toisin: vauva oli vain huutanut ainakin puolituntia putkeen eikä mikään auttanut. Ehkei pikkusiskoni halunnut jäädä meidän nuorten armoille. Ymmärsin kyllä ihan täysin, en minäkään haluaisi.

"Miksei tämä lapsi hiljene?" äiti huokaisi toivottomana ja lykkäsi Lillin keittiöön ilmestyneen isän syliin. Mies yllättyi hieman, mutta asetti kuitenkin sinisilmäisen pikkuisen paremmin syliinsä ja alkoi hytkyä puolelta toiselle.

"Jos sinä menet nyt laittamaan itsesi valmiiksi, niin päästään joskus lähtemään. Minä yritän saada Lilian nukkumaan", Sami ehdotti ja kohotti kulmiaan.

"Minähän olen ihan valmis lähtemään. Kengät ja takki vain puuttuvat", Helene naurahti saaden isän nyökäyttämään päätään. Sitten tapahtui se, mitä olin pelännyt koko aamun: molemmat käänsivät täsmälleen samaan aikaan katseensa minuun ja kohotti pienesti kulmiaan. Mieleni teki vain vajota pöydän alle ja pysyä mahdollisimman huomaamattomana, mutta se ei nyt enää onnistunut, koska vanhempani muistivat olemassa oloni.

"Siinä tapauksessa Nelli saa hoitaa loput", iskä ilmoitti ja lähti astelemaan pää punaisena huutava lapsi sylissään kohti minua. Nielaisin muromössön alas kurkustani ja tipautin lusikan kädestäni valkoiseen kulhoon.

"Ette oo tosissanne?" kysyin kauhistuneena ja katsahdin ensin äitiä ja sitten isää. Molemmat nyökäyttivät vain päitään, ja Sami pysähtyi viereeni. "Me joo luvattiin vahtii Lillii, mut ajattelin, et olisitte laittanu sen nukkumaan tai jotain ennen, ku lähette", tokaisin ja nousin seisomaan.

"Lilia on sentään siskosi. Kyllä sinä sitä nyt osaat hoitaa", isä hymähti ja ojensi vauvan lähemmäs minua. Huokaisin syvään ja otin Lillin syliini. Tuo oli aivan hikinen ja hyvin lämmin kaiken sen huutamisen takia.

"Mä vaadin täst sit jotain palkkaa", murahdin ja nostin tytön olalleni, minkä jälkeen aloin silittää sen selkää.

"Eiköhän me jotenkin teitä sitten muisteta", Sami naurahti ja kumartui painamaan pusun sekä minun että Lillin päälaelle. Mitään muuta sanomatta mies luikkelehti pikavauhtia pois keittiöstä. Äiti oli hävinnyt huoneesta jo hetki sitten, ja oletin naisen olevan eteisessä pukemassa ulkovaatteita päällensä. Katsahdin korvani juuressa kiljuvaa lasta sivusilmällä ja muljautin silmiäni. Äiti oli yrittänyt antaa Lillille ruokaa, mutta ei kelvannut, vaippakin oli juuri vaihdettu eikä tuon pitäisi olla kipeä, joten en tiedä yhtään, mikä tuota riiviötä voisi vaivata. "Me mennään nyt! Koettakaa pärjätä!" isä huusi eteisestä, ja kuulin kaksosten mutisevan jotain vastaukseksi ennen kuin ovi sulkeutui. Noniin mahtavaa, nyt olimme sitten nelistään kotona, eikä tämä yksi palovaroitin suostunut rauhoittumaan, ei sitten millään.

Porukat lähtivät parikymmentä minuuttia sitten, mutta en ollut vieläkään saanut Lilliä rauhoittumaan. Olin pidellyt tuota ihan joka päin, laulellut hieman ja yrittänyt vielä antaa ruokaakin, mutta mikään ei ollut auttanut.

"Mä heitän ton mukulan ihan just ulos ikkunasta", mutisin ja lysähdin istumaan valkoiselle sohvalle, minkä jälkeen laskin Lillin selälleen viereeni.

"Jos Lillillä on kuuma", Martinus ehdotti, ja käänsin katseeni nojatuolilla istuvaan poikaan, joka oli lopettanut kännykkänsä selaamisen.

"Totta kai sil on kuuma, ku se on koht tunnin huutanu", tokaisin tylsistyneenä ja käänsin katseeni takaisin siskooni, joka todellakin oli punainen kuin ylikypsä tomaatti. Päätin vähentää tytön vaatetusta, joten ensimmäiseksi kiskaisin pienet valkoiset sukat pois Lillin jalasta, minkä jälkeen riisuin tuon vaaleanpunaiset housut. Viskasin ne vain lattialle sukkien seuraksi, ja aloin pujottamaan mustaa kissakuvioista pitkähihaista pois Lilian päältä. Se osoittautui melkoisen hankalaksi, koska vauva huitoi pienillä käsillään jokaiseen ilmansuuntaan. Vihdoin sain kuin sainkin paidan pois, ja sekin päätyi lattialle. Lilli ei kuitenkaan vieläkään hiljentynyt, ja aloin olemaan jo melkoisen epätoivoinen. "Mä luovutan", ilmoitin ja nostin käteni ilmaan, minkä jälkeen nousin ylös sohvalta.

You And Me - TogetherDonde viven las historias. Descúbrelo ahora