You And Me - Together

Luku 10 ~ "Mitäköhän ne kaks oikee juonii?"

Nellin nk

"Saanks mä laittaa tähden?" Emma pyysi, laittoi kätensä ristiin ja tuijotti meitä koiranpentuilmeellä.

"Ole hyvä", sanoin hymyillen ja ojensin kultaisen tähden pikkuiselle, jonka silmät alkoivat loistaa kuin tähdet pakkasyönä, ja suupielet nousivat kohti kattoa.

"Tuu reppariin", Marcus naurahti ja kyykistyi sen verran, että Emma pystyi hyppäämään veljensä selkään. Marcus nousi seisomaan suoraan ja joutui hieman varpustamaan, jotta ruskeahiuksinen tyttö hänen selässään ylettyi laittamaan tähden kuusenlatvaan. Pienten ongelmien jälkeen Emma sai kuin sainkin tähden kiinnitettyä, ja Marcus tipautti tytön alas selästään.

"Sitte viel valot päälle", Martinus tokaisi ja kumartui laittamaan jouluvalojen vihreän johdon seinään. Valot syttyivät, ja täsmälleen samalla sekunnilla hymy nousi huulilleni. Rakastin sitä tunnetta, kun kuusenvalot syttyivät ensimmäistä kertaa: se oli joka kerta yhtä taianomaista. Viimeistään siinä kohtaa alkoi tuntua joululta. Katselin punaisilla ja kultaisilla koristeilla koristeltua vihreää havupuuta ja huokaisin lumoutuneena. Vaikka isä oli vahtinut koristeluamme, kuin haukka, kuusen koristelu oli silti aina yhtä hauskaa. Aina, kun Martinus edes hipaisi minua, isä yskäisi ja mulkaisi meitä, tai oikeastaan Martinusta, vihaisesti.

"Onpas se kaunis", mummun ääni kuului takaamme, ja katsahdin naista olkani yli. "Olisko täällä innokkaita pipareiden leipojia?" Edda kysyi innostuneena kuuloisena saaden meidät kaikki neljä pyörähtämään ympäri.

"JOO!" hihkaisimme kaikki yhteen ääneen ja ryntäsimme keittiöön. Heti kuusenkoristelun jälkeen, pipareiden leipominen oli parasta jouluvalmisteluissa.

"Jahas, pikkuapurit saapuivat", Anne naurahti ja laski taikinaklöntin jauhoiselle pöydälle. Nainen leikkasi sen neljään osaan ja antoi jokaiselle meistä yhden. Istahdin alas tummanruskealle tuolille ja nappasin puisen kaulimen käteeni.

"Saat kyllä kaulii munkin taikinan", Martinus ilmoitti ja tönäisi minua kylkeen. Samalla hetkellä iskän yskäisy kuului takaamme, ja raskas huokaus karkasi huulieni välistä. Sami jatkoi näköjään edelleen kyttäämistämme, ja se alkoi olemaan erittäin ärsyttävää. Päätin kuitenkin olla välittämättä siitä, ja kaulitsin oman takinani litteäksi levyksi, minkä jälkeen nousin ylös ja istahdin Martinuksen syliin. Tunsin, kuinka poika jähmettyi paikoilleen, mutta en välittänyt siitä sen enempää vaan aloin kaulitsemaan tuon taikinaa levyksi.

"Nelli", isän ääni kantautui korviini, mutta en reagoinut siihen mitenkään. "Pipareitakin voi leipoa ilman fyysistä kosketusta", mies jatkoi vakavalla äänellä, mutta jätin jälleen vastaamatta. Raskaasta huokauksesta päätellen isä olisi seuraavaksi pimahtanut, mutta nousin ylös poikaystäväni sylistä ja asetin takapuoleni takaisin omalle tuolilleni. Päätin juuri äsken, etten antaisi isän häiritä minun ja Martinuksen seurustelua millään tavalla.

"Tos on toi kaulin", totesin hymyillen ja ojensin puisen kapistuksen hämmästyneen näköiselle Marcukselle, joka otti sen käteensä ja katseli minua kulmat kurtussa. "Iskäl on joku ongelma", selitin olkiani kohauttaen, vaikka tiedostin miehen kuulevan jokaisen sanan.

"Okei", toinen parhaista ystävistäni sanoi kulmat kurtussa.

"Mut yks juttu mua hämmentää, miks te kaks olitte aamust mun sängyssä?" ihmettelin naurahtaen. Vastapäätäni istuva vaaleahiuksinen poika naurahti myöskin ja käänsi katseensa vieressään istuvaan tyttöön, jonka huulilla oli leveä hymy.

"No siis meiän oli tarkotus herättää teiät, mut nukuitte niin sulosesti, et päätettiin tul teiän kans nukkumaan", Marcus virnisti. Emmakin virnisti pienesti ja alkoi kaulita taikinaansa litteäksi levyksi.