You And Me - Together

Luku 14 ~ "Kuollu lintu!"

!SISÄLTÄÄ HIEMAN VÄKIVALTAA JA KIROILUA!
_____________________________

Nellin nk

Heräsin omia aikojani hetki sitten, mutta en jaksanut jäädä loikoilemaan sängylle Martinuksen kainaloon vaan nousin heti ylös. Olin kyllä hetken salaa tuijotellut tuota suloisuutta, mutta olin kuitenkin loikkinut hymy huulillani pois huoneesta. Juuri nyt istuin pöydän ääressä syöden eiliseltä jäänyttä riisipuuroa, jonka päälle olin ripotellut reilusti kanelia ja sokeria. Syömiseni oli kylläkin kuin hidastetusta filmistä, koska tuijottelin ulos ikkunasta lumista maisemaa. Tai ennemminkin kyllä seurailin, mitä naapurin nuori pariskunta sääsi: ilmeisesti yrittivät kolata pihaa, koska yöllä oli satanut kiitettävästi lisää lunta. Pariskunnan ruskea pörröinen koira oli intoa piukassa ja säntäili ympäriinsä. En ollut koiraihmisiä, mutta olihan tuo nelijalkainen ihmisen paras ystävä melko suloinen. Naurahdin hiljaa ja päätäni pudistellen käänsin katseeni pois ikkunasta ja keskityin jälleen puuron syömiseen. Nostin toisen jalkani koukkuun tuolille ja aloin selata puhelintani. Päädyin rullaamaan Instagramini etusivua ylös alas, ja muistin samalla, etten ollut vieläkään saanut kaapattua kaksosten ig-tiliä. Tänään olisi kyllä melko täydellinen päivä siihen.

"Huomenta", uninen ääni kantautui korviini, ja nostin katseeni älylaitteesta tulijaan. Siniset silmäni tavoittivat silmiään hierovan Marcuksen, joka haukotteli isosti, minkä jälkeen päätyi haromaan hiuksiaan. "Mitä sä oot jo tähän aikaan hereillä?" poika kyseli ja nosti tummansinisiä ruutukuvioisia pyjamanhousuja ennen kuin suuntasi askeleensa jääkaapille.

"Huomenta", toivotin ja tungin lusikallisen valkoista mössöä suuhuni. "Samaa vois kysyy sulta", naurahdin, kun olin saanut suuni tyhjäksi. "Mut mä nyt vaan heräsin, enkä jaksanu pyörii sängys herättäen teiät kaikki", selitin ja nostin turkoosin Nipsu-mukin huulilleni.

"Melko kilttiä", Marcus naurahti. "Mut mäki vaan heräsin enkä myöskään jaksanu pyörii sängys. Martinus ja Emma jäi vetelemään sikeit oikein tyytyväisin", poika kertoi, ja nyökäytin päätäni. "Mis teil on kaakaojauhet?" Käänsin katseeni parhaaseen ystävääni, joka availi kaappeja etsien ruskeaa jauhetta.

"Siin mikron yläpuolel olevas kaapis harmaas peltipurkis", ohjeistin hymy huulillani. Vaaleahiuksinen norjalainen vilkaisi minua nopeasti ja nyökäytti päätään, minkä jälkeen avasi oikean kaapin oven. "Tieks muuten mitä tänään tapahtuu?" kyselin ja pieni virne nousi väkisin huulilleni. Marcus mittasi Hattivatti-mukiin kaksi lusikallista kaakaojauhetta ennen kuin keskitti huomionsa minuun ja kohotti kysyvästi kulmiaan.

"Sun ja Martinuksen eka kerta?" poika päätti vitsailla ja virnisti leveästi. Tuhahdin pienesti ja muljautin dramaattisesti silmiäni. "Ei sit vissiin", tuo naurahti, ja pudistelin päätäni.

"Kaappaan teiän ig-tilin", ilmoitin hymyillen, ja Marcuksen suu loksahti auki. Tuo kaatoi maidon mukiin jauheen joukkoon, minkä jälkeen kiikutti maidon ja loput puurot takaisin jääkaappiin ja tuli seurakseni pöydän ääreen.

"Mitä sä oikein selität?" Marcus kysyi kulmat koholla ja lusikoi ensimmäisen annoksen puuroa suuhunsa.

"Martinus hävis meiän vedonlyönnin, joten saan sen takii päivittää päivän tein Instaa", selitin voitonriemuinen hymy huulillani ja aloin pyöritellä lusikkaa käsissäni.

"Jahas, sounds interesting", vastapäätäni istuva poika mutisi suu täynnä puuroa. "Mikä veto teil oli?" tuo päätti udella saatuaan suunsa tyhjäksi.

"Ei pusuja ennen tätä päivää, mut Martinus möhli, ku pussas mua poskel meiän yöllisel seikkailul", kerroin, ja hymy nousi väkisin huulilleni, kun edes mietin sitä pulkkailureissua. Se oli kyllä melko mielenkiintoinen reissu.