You And Me - Together

Luku 6 ~ "Lyödääks vetoo?"

Nellin nk

"Nelli, sammuta se herätys", Martinus mutisi unisena, hautasi päänsä tyynyyn ja kiskoi peiton päänsä yli. En kuitenkaan tehnyt elettäkään sammuttaakseni mölytoosaa, koska paljon mieluummin tuijottelin poikaystävääni pieni hymy huulillani. "Nelliii, kilttii", poika aneli, mutta ei tullut esille peiton alta.

"En", naurahdin ja vetäisin vaaleanpunaisen kukkakuvioisen peiton pois tuon vaaleahiuksisen pojan pään päältä. Tuon ruskeasilmäisen ihmisen hiukset olivat aivan sekaisin, ja tuon katse lukittautui saman tien silmiini.

"Selvä, ei pusuja ennen joulua", Martinus tokaisi vakavalla äänellä ja nosti ylävartalonsa pystyyn nojaten kuitenkin toiseen käteensä. Hymy pyyhkiytyi huuliltani saman tien ja mutristin suutani.

"Et pysty olemaan jouluun saakka ilman pusuja", haastoin ja pyörähdin selälleni, minkä jälkeen ristin kädet rintani päälle. Martinus kohotti kulmiaan ja näytti miettivän tarkkaan, mitä tekisi seuraavaksi. Pian tuon pojan huulille nousi ilkikurinen virne, ja tuo kohautti vain olkiaan.

"Lyödääks vetoo?", poikaystäväni ehdotti ja vakavoitui kuin napista painamalla. Tällä kertaa se olin minä, kuka kohotti kulmiaan ja pohti seuraavaa liikettään oikein tarkasti. Olin melkoisen varma, ettei Martinus kestäisi jouluun saakka ilman pusuja, mutta itsepähän tuo oli tämän aloittanut, joten kestäköön seuraukset kuin mies. Toisaalta, en itsekään mielelläni ollut ilman pusuja, mutta sitä en kertoisi Martinukselle.

"Mitä voittaja saa?" kysyin ja hinauduin istumaan. Martinuskin nousi istumaan kunnolla ja vääntäytyi risti-istuntaan.

"Kaapata toisen ig-tilin", Martinus pohti ääneen, ja nyökäytin päätäni. Tästähän tulisi hauskaa.

"Mitä mielt Marcus mahtaa ol siit, et kaappaan teiän ig-tilin?" naurahdin, mutta vakavoiduin heti, koska tämä oli vakava keskustelu ja tässä oli kovat panokset pelissä.

"Silt ei kysytä", veljensä kanssa yhteisen sosiaalisen median sovelluksen tilin omistava ihminen totesi ja heilautti kättään. Naurahdin hiljaa ja siirsin silmilleni valahtaneen vaalean hiussortuvan korvani taakse. Nooh, sen mitä Marcusta tunsin, niin tuota ei varmastikaan asia haittaisi. Olihan tuo itsekin vitsaillut asiasta joskus aikaisemmin. "Eli mä oon sen kannal, et pärjään ilman pusuu jouluun saakka ja sä oot tietenki eri mieltä", Martinus varmisti, ja nyökäytin päätäni.

"Mut, et tää olis hauskempaa, ni saat pusun vast 25. päivä", virnistin saaden Martinuksen tuhahtamaan. "Ja tää käsittää myös poskipusut ja kaikki muutki pusut. Ei huulia missään kehonosassa, kummallakaan", jatkoin eikä virne hävinnyt huuliltani mihinkään.

"Okei, tän kerran", Martinus huokaisi ja ojensi kätensä lähemmäs minua. Siirsin katseeni pojan täydellisistä ruskeista silmistä tuon käteen, minkä jälkeen tartuin siihen omallani. Kättelimme pikaisesti ennen kuin irrottimme otteemme toisistamme ja jäimme tuijottelemaan toisiamme hymyt huulillamme. "Ois pitäny ehtii antaa sul aamupusu ennen tätä", poika mutisi saaden minut naurahtamaan.

"Kyl mul aamupusu kelpais", kiusoittelin ja viskaisin peiton pois päältäni, koska minun pitäisi alkaa valmistautumaan joulujuhlaa varten.

"Älä nyt yhtään yritä", poikaystäväni parkaisi ja kellahti kyljelleen kiskoen peiton paremmin päällensä.

"Kunhan pohdin ääneen", mutisin ja nousin seisomaan. Vilkaisin tuota suloista olentoa olkani yli ja hymy pyrki väkisin huulilleni. Martinus oli vain niin sanoinkuvailettoman suloinen ilmestys, että mieleni teki vain mennä puristelemaan tuon poskia ja painamaan huuleni tuon vastaaville. Sitä en kuitenkaan voinut tehdä, koska häviäisin muuten juuri aloittamamme vedon. "Mut mä alan nyt valmistautuu", ilmoitin saatuani ajatukseni taas kasaan.