Varistassun nk:
"Minun pitää nyt mennä. Salamaraita kutsuu." totean Tulikynnelle. Hän nyökkää, ja lähden soturin äänen suuntaan. Hän seisoo hengästyneenä leirin suulla Puutassu vierellään. Aistin heistä levottomuuden ja pelon.
"Mitä asiaa?" tiuskaisen soturille.
"Sitä vain... Että..." Puutassu änkyttää.
"Niin mitä?" tivaan.
"Onko Tulikynsi ollut kanssasi koko päivän?" Salamaraita kysyy.
"Kuinka niin...? Ja on hän, paitsi ihan hetken auringonnoususta. Mutta vain hetken." totean ihmeissäni. Miksi he tuollaista kysyvät?
"Öh... Tule mukaan Kirkastähden pesälle. Selitämme siellä." Salamaraita toteaa, ja hän lähtee Puutassun kanssa kohti päällikön pesää. Menen hetken kuluttua perässä, ja saan heidät kiinni sen suulla.
"Tulkaa sisään." kuuluu ääni, ja astelemme Kirkastähden viereen.
"Meillä on erittäin vakavaa asiaa." Salamaraita huokaisee.
"Kertokaa pois." Kirkastähti kehottaa.
"No.. Löysimme Marjajalan ruumiin reviirin rajalta." Salamaraita sanoo.
"Anteeksi mitä?!" huudahdan.
"Se on karu totuus. Täpläkukka jäi sinne vartioimaan." Puutassu huokaisee.
"Ei... Oletteko aivan varmoja...?" Kirkastähti henkäisee.
"Valitettavasti olemme." Salamaraita sanoo.
^Marjajalka... Kuollut?^ ajattelen mielessäni.
"Anteeksi vain, mutta epäilettekä te Tulikynttä murhasta?!" sihisen, ja siristän sokeita silmiäni.
"Öh... Kyllä..." Salamaraita maukuu. Sähisen vielä enemmän.
"Varistassu, häntä on syytä epäillä." Kirkastähti yrittää.
"Ei ole!" huudahdan, ja juoksen karvat pystyssä ulos pesästä. Tunnen, kuinka kaikki muut tuijottavat perääni, putta en välitä. Marssin suoraan metsään, ohi klaanitovereiden, jotka katsovat minua ihmeissään. Ohi vartiossa olevan Kalliokasvon. Saavun metsään, juuri sille puulle, joka on ollut jo pitkään lempipaikkani. Jossa nykyään juttelemme Tulikynnen kanssa. Miten he kehtaavat syyttää häntä murhasta?! Kiipeän eräälle oksanhaaralle, ja makaan siinä miettein kaikkea mahdollista. Sen kuitenkin keskeyttää nopeasti tuttu ääni.
"Varistassu? Oletko kunnossa?" Tulikynsi kysyy. Katson alas, ja hän seisoo huolestuneen näköisenä puun juurella.
"Olen..." mau'un mahdollisimman normaalisti.
"Etkä ole. Tiedän sen." kolli toteaa, ja tulee vierelleni. Vasta nyt huomaan, kuinka paksu oksanhaara on. Tulikynsi käpertyy viereeni, ja nukahdan hänen ihanan tuoksunsa keskelle.
YOU ARE READING
Soturikissat: Tulikissa (Auringonvalo)
Fantasy"Varjo kuuta hallitsee, toinen aurinkoa valaisee. Tulikissa nousee, ja häneen luotetaan. Vain kuu ja aurinko voivat pysäyttää verenhimon." Varistassu on nimitetty oppilaaksi, mutta sokeana häntä aliarvioidaan. Pian klaaniin ilmestyy kaksi outoa kiss...
