Luku 1

141 11 1
                                    

Varistassun nk:
Asettelen sammalia Harmaakuonon makuusialle, kun vanhus istuskelee vieressäni. Lopulta olen valmis, ja käännyn kohti vanhuksen tuoksua.
"Noin. Nyt voi taas mennä makaamaan." huokaisen, ja alan tassuttelemaan ulos klaanivanhimpien pesästä. Tällaistako olisi olla kissa, joka pelastaisi klaanin?
"Varistassu!" kuuluu Pilvisydämen ääni. Hölkkään hänen hajunsa luokse.
"Niin?" maukaisen.
"Ajattelin, että tulisitko mukaani saalistamaan? Samalla arvioisin sinua." mestarini kysyy.
"Toki." vastaan, ja lähdemme pois leiristä. Menemme eräälle lempi saalistuspaikoistani, pienelle joelle, jota kutsumme Kalajoeksi. Sukellan uudestaan ja uudestaan. Pian olenkin saanut kerättyä kunnon kasan kaloja, ja silloin Pilvisydänkin tulee suuri kani suussaan heiluen.
"Hienoa, Varistassu! Sokeutesi ei ainak-" hän aloittaa, mutta vaikenee minun väläyttäessäni hänelle uhkaavan katseen. Lähdemme leiriin, ja tiputan riistan tuoresaaliskasaan. Kaikutassu puuhalilee jotain pesässään, jos hajuaistini ei valehtele. Hänestä huokuu kärsimättömyys sekä yrttien haju vahvasti.
"Varistassu, vietkö Harmaakuonolle tuoresaalista? Hän tykkää ahvenista, ja niitä tuossa näyttää olevan." Kirkastähti sanoo minulle, ja lähden yksi ahven suussani taas klaanivanhimpien pesälle.
"Tässä on sinulle ruokaa." murahdan, ja lähden nopeasti pois. Äkkiä leirin suulta kuuluu huuto.
"Tunkeilioita!" käännyn katsomaan, ja näen huutajan olevan Täpläkukka, jonka takana Salamaraita sekä Hallaturkki talouttavat kahta kissaa. Kirkastähti juoksee heidän luokseen. Minä seuraan perässä. Äkkiä näen toisen tunkeilijan tuijottavan yllättyneenä Kirkastähteä, samoin päällikkö tekee takaisin.
"Tulikynsi?" hän naukuu.
"Kirkassulka? Sinäkö siinä?" tunteilua kysyy.
"Minä... Mutta mitä teet täällä? Ja kuka ystäväsi on?" Kirkastähti maukuu.
"Hän on Verikynsi. Ja minä... Päätin etsiä Aurinkoklaanin. Olenko oikeassa paikassa?" Tulikynsi kysyy.
"Olet sinä... Tosin, olen nykyään Kirkastähti." päällikkö vastaa.
"Olet päällikkö?! Sehän on ihanaa!" Tulikynsi kehrää.
"Anteeksi vain, mutta miten te kaksi tunnette toisenne?" keskeytän heidän keskustelunsa.
"Ai niin, aivan totta. Hän on veljeni." Kirkastähti maukuu.
"No, pääsemmekö me liittymään klaaniin?" Verikynsi puhuu ensimmäistä kertaa.
"Totta kai.... Mutta ensin, Tulikynsi, tule mukaan pesääni. Puutassu, näytä Verikynnelle nukkumapaikka soturien pesässä, ja lähtekää sitten etsimään Liljatassun kanssa. Varistassu, sinä voit sitten kohta auttaa Tulikynttä." päällikkö tokaisee, ja hän lähtee veljensä kanssa kohti päällikön pesää. He katoavat sammalverhon taakse, ja Verikynsi lähtee Puutassun ja Liljatassun kanssa kohti soturien pesää. Itse jään odottamaan, että Tulikynsi ja Kirkastähti olisivat valmiit.

Soturikissat: Tulikissa (Auringonvalo) Where stories live. Discover now