Soturikissat: Tulikissa (Auringonvalo)

Luku 6

Kaikutassun nk:
"Kaikutassu, näytä minulle, mikä on Hierakka." Ruusumarja sanoo. On kulunut jo melkein kuu siitä, kun saimme Varistassun kanssa tietää, että emme olisikaan ne, jotka pelastaisivat klaanin. Juuri nyt Ruusumarja testaa, kuinka paljon yrttejä muistan.

"Tämä" mutisen ajatuksikssani, ja työnnän eteeni jonkun lehden.
"Ei, ei! Tuo on Siankärsämöä!" mestarini tuhataa kärsimättömästi. Käännän katseeni, ja totta tosiaan, edessäni lepää kimppu Siankärsämöä.
"A-Anteeksi... Tämä siis on Hierakkaa." mau'un, ja ojennan oikean yritin eteeni.
"Mikä sinulla on, Kaikutassu? Et taida olla ihan kunnossa." Ruusumarja naukuu.
"Ei mikään.." huokaisen. Enhän minä voisi kertoa hänelle ennustuksesta, eikö vain? Tosin hän tietää siitä jo, mutta ei sitä, että minä tiedän siitä vielä enemmän, vaikkei minun kuuluisi tietää siitä mitään.

Mieleeni palaa taas se yksi sama kuva. Tulikynsi vaihtamassa kieliä Varistassun kanssa. Heidän vieressään telmivät pennut. Heidän omat pentunsa. Minut istumassa leirin nurkassa kateellisena ja surullisena.

Painajaiseni.

Olen lähiaikoina tajunnut, että olen oikeasti rakastunut.

Ja se on kiellettyä.

"Kaikutassu, keskity vähän!" Ruusumarjan huuto herättää minut ajatuksistani.
"Mitä?" kysyn.
"Mikä yrtti tämä on?" Ruusumarja tuhahtaa. Katson punaiseen marjaan, ja sisälläni sykähtelee kauhu.
"K-Kuolonmarja." mau'un hiljaa.
"Sentään muistat sen." mestarini sanoo.
"M-Miksi sinulla on niitä täällä?" henkäisen.
"Ei kuulu sinulle. Olen mestarisi." Ruusumarja toteaa kylmästi. Pelko sykähtelee sisälläni. Eikai hän vain voisi käyttää niitä johonkin?

Äkkiä ajatukseni ymmärtävät asian.

Ruusumarja sekä Kirkastähti aikoisivat käyttää näitä murhaajan kanssa.

Eli myös Tulikynnen, vaikkei hän murhaaja ollutkaan...

Kai?