Varistassun nk:
Pian Murattitähti palaa pesään perässään Piikkisydän, Aurinkomarja, Valkokarva, Myyräturkki sekä Rottakynsi.
"No niin, Varistassu sai siis viestin Tähtiklaanilta...." Murattitähti aloittaa selittämään koko juttua, ja sen aikana kuovin kynnelläni maata kärsimättömästi.
"Mutta entäpä Pilvikukka, Pöllökynsi, Hunajapentu sekä Pitkäturkki? Eivät he pärjäisi matkalla." Aurinkomarja kysyy Murattitähden selityksen loputtua.
"No, luulisin että Pilvikukasta tai Pöllökynnestä ei olisi ongelmaa. Mutta Hunajapentu... Hän on vielä kuin pieni.. Ja Pitkäturkki taas, vaikka hän on vanha, tarmoa häneltä löytyy." Valkokarva pohtii.
"Varistassu, mitä luulet, selviäisivätkö he matkasta? Vai onko se liian pitkä? Ja missä yöpyisimme, kun leiriä rakennetaan?" Murattitähti kysyy.
"No, kyllä he sen matkan voisivat kulkea. Ja sitten luulisin, että voisimme yöpyä hetken Aurinkoklaanin leirissä." ehdotan.
"Minun puolestani voisimme kyllä mennä sinne. Osaammehan me metsästää, ja meillä on aina ollut rajat. Ja ruokimme heikoimmat ensin, niinkuin klaanitkin." Piikkisydän toteaa.
"Samaa mieltä." Rottakynsi murahtaa.
"Kuljettaisimmeko kaikki yrtit sinne?" Aurinkomarja kysyy. "Entä yrtinhakupaikat?"
"Uskon, että kyllä me ne löytäisimme reviiriltä." mau'un.
Pitkän harkinnan jälkeen, viisi auringonnousua myöhemmin, kaikki on valmista.
"Kuuklaani! Me lähdemme nyt!" Murattitähti huudahtaa. "Heikoimmat keskelle, ja pysytään yhdessä. Varistassu johdattaa meidät Aurinkoklaanin luokse."
Pian Klaani on järjestäytynyt lähes kokonaan. Murattitähti kulkee vierelläni edessä.
"Vadelmasiipi, ota Hunajapentu, Pilvikukka, mene heidän vierellensä." Piikkisydän huutelee käskyjä kissoille.
"Kai Aurinkoklaani ottaa meidät leiriin hetkeksi?" Murattitähti supattaa minulle.
"Kyllä. Olen jutellut Kirkastähden kanssa, ja hän on välittänyt viestin Aurinkoklaaniin. Ja Aurinkomarjakin on keskustellut Tähtiklaanin kanssa. Usko jo!" huokaisen pitkästyneesti. "Olen kertonut sen sinulle jo vaikka kuinka monta kertaa."
"Äh, anteeksi, olen vain stressaantunut." päällikkö maukuu, ja huokaisee hänkin.
Johdatan joukkoa kohti Aurinkoklaanin reviiriä.
^Onneksi sinne ei ole pitkä matka^ ajattelen. Huomaamattani tuttu tuoksu alkaa lähestyä.
"Olemme nyt rajalla!" huudahdan klaanille, ja astun itsevarmasti hajurajan yli. Klaani seuraa hitaasti perässä.
Äkkiä tunnen kynnet selässäni. Rääkäisen, ja huomaan tutun hahmon sihisevän minulle. Soturit ovat kerääntyneet keskellä olevien kuningattarien, pentujen sekä klaanivanhimpien ympärille entistä tiiviimmin. Käännän katseeni taas soturiin, joka kimppuuni kävi, ja irvistän tälle. Siitä hän näyttää tunnistavansa minut.
"Varistassu...? Oletko se sinä?" hän kuiskaa. Tunnistan kissan omaksi emokseni, Täpläkukaksi.
"Olen. Ja tässä on Aurinkoklaani."
Jjuuuu, tästä luvusta tuli taas lyhyt xD
Sad life
Mut siis baibai 👋👋👋
YOU ARE READING
Soturikissat: Tulikissa (Auringonvalo)
Fantasy"Varjo kuuta hallitsee, toinen aurinkoa valaisee. Tulikissa nousee, ja häneen luotetaan. Vain kuu ja aurinko voivat pysäyttää verenhimon." Varistassu on nimitetty oppilaaksi, mutta sokeana häntä aliarvioidaan. Pian klaaniin ilmestyy kaksi outoa kiss...
