Soturikissat: Tulikissa (Auringonvalo)

Luku 20

Varistassun nk:

Päätän mennä suojelemaan pentutarhaa.

Murattitähti oli juuri antanut klaanillensa käskyn hyökätä, ja sen jälkeen en ollut kuullut hänestä mitään.

En antanut sen haitata, vaan taistelin jotakin Synkän Metsän soturia vastaan Kuuklaanin ystäväni, Peuratassun kanssa.

"Älä luulekkaan, että annamme sinun mennä pentutarhaan!" murisen, ja kierrän kollin taakse hypäten hänen selkäänsä Liljatassun hämätessä. Pian seuraamme liittyy myös Hopeatassu, toinen parhaista ystävistäni.

Lopulta saamme kolmisteen kollin alistettua maahan.

"Saatte vielä katua tätä" hän murisee, ja näykkäisee lähimpänä olevaa Hopeatassua jalasta. Sitten hän luikertelee ylös, ja juoksee muualle.

"Sinne meni se." tuhahdan. "Sattuiko sinuun?" jatkan kääntyen Hopeatassun tuoksun suuntaan.

"Ei" hän vastaa.

"Hyvä" sanon auttaen hänet ylös.

Sitten tuttu tuoksu ilmaantuu luoksemme.

"Oletteko kunnossa? Näin teidän taistelevan Puna-Ahventa vastaan." Tulikynsi kysyy, ja tunnen hänen katseensa turkissani polttavana mutta ihanana tunteena.

"Hän puri ystävääni jalasta" sanon, ja osoitan hännälläni Hopeatassun suuntaan. En nähnyt haavaa, joten en osannut sanoa, kuinka paha se oli.

Ympärillämme äänistä päätellen oli menossa yksi vaikeimmista taisteluista, mitä tulisimme koskaan käymään.

"Mitä meihin muihin tulee, olemme kunnossa." Peuratassu toteaa, ja tiedän hänen hymyilevän hieman.
"Niin" lisään.

"Hyv-" Tulikynsi aloittaa, mutta lopettaa lauseensa kesken, kun joku hyökkää hänen kimppuunsa takaa päin.

"Tulikynsi!" kiljahdan.

Äkkiä näen.

Kaikki edessäni oleva on pysähtynyt.

Tulikynnen kimppuun on hyökännyt suuri, valkoinen kolli, joka on täynnä arpia.

Hän kuitenkin leijuu ilmassa hyppäämisasennossa. Kaikki muutkin taistelevat kissat ovat pysähtyneet.

Olen ainoa liikkuva.

Pujottelen kissojen välissä etsien jotakuta, joka ei olisi jäätynyt.

Näen Pilvitähden, jonka vieressä istuvat Kuuklaanin Piikkisydän sekä mestarini Ruusumarja. Pilvitähti makaa maassa, selvästi menettämässä henkeä.

Lopulta eteeni astelee tähdenhohtoinen kissa. Hänen ruskea turkkinsa sitäkin tummemilla raidoilla saa hänet näyttävään normaalilta, elävältä kissalta, ainoa asia, joka kertoo hänen olevan Tähtiklaanissa, on pieni läpikuultavuus hänen turkissaan.

"Hei, Varistassu. Olen Liljakuiske." kaunis naaras sanoo, ja räpäyttää sinisiä silmiään.

"Päästä minut takaisin! Minun täytyy pelastaa Tulikynsi!" murisen tälle.

Kissa pudistelee päätään. "Ei, en vielä" Tämä sanoo.

"Miksi?! Mitä haluat minusta?" sähisen närkästyneenä.

"Haluan kertoa sinulle, ettei hän saa viedä kaikkea huomiotasi. Sinun täytyy löytää ennustuksen kissat, ja kouluttaa heidät. Vasta sen jälkeen olette turvassa.. Jos olette tehneet tehtävänne hyvin. Eikä välttämättä silloinkaan." Liljakuiske huokaisee.

Mulkoilen tätä.

"Selvä, selvä." murahdan, ja näytän hampaitani hieman. "Voinko nyt mennä?"

"Voit." naaras hymyilee, ja äkkiä silmäni eivät näe.

Olen taas normaalissa elämässäni.

Jos sitä voi sanoa normaaliksi, että kaksi klaania taistelevat juuri toisen leirissä Synkkää Metsää vastaan.

Nyt kun tiedän, missä Tulikynnen kimppuun hyökkäävä kissa on, pompahdan hänen kimppuunsa. Revin tämän turkkia kynsilläni, ja upotan hampaani tämän kylkeen.

Kolli ulvahtaa vihaisena, ja heittää minut maahan.

"Hänelle pitää kostaa, hiirenaivo!" hän sähähtää.

"Mistä niin?" murisen takaisin, ja hyökkään uudestaan tämän kimppuun.

"Hän petti Synkän Metsän! Harjoitteli siellä uskollisesti, tappoi kissan sen vuoksi, mutta nyt hän kääntyy meitä vastaan!" valkoinen kissa sähisee, ja kuuluu kamala ääni, kun hampaat uppoavat lihaan.

En pysty kuitenkaan tekemään mitään asialle.

Tulikynsi oli harjoitellut Synkässä Metsässä ja tappanut siellä jonkun.