Soturikissat: Tulikissa (Auringonvalo)

Luku 19

Kaikutassun nk:

Jähmetyn keskelle taistelua. En ymmärrä, miksi koko klaani oli käynyt kahden kissan kimppuun.

Sitten tajuan, että leiriin on tullut lisää kissoja.

Synkän metsän kissoja.

Paniikki iskee minuun. En ajattele, mitä teen. Minä vain juoksen Murattitähden luokse, ja pysähdyn hänen eteensä.

"Ole kiltti, ja pidä Kuuklaani turvassa. Minä pyydän." sanon, ja katson ylös kookkaaseen naaraaseen. Hän katsoo minua hetken.

"Haluan auttaa" hän sanoo, ja torjuu kohti tulevan hyökkäyksen taidokkaasti.

"Tämä ei ole teidän taistelunne." sanon hiljaa, ja katson harmaata, monta kertaa minua suurempaa naaraskissaa ensimmäistä kertaa silmiin. Näen hänessä päättäväisyyttä, mutta samalla kunnioitusta, luultavasti Varistassua sekä Pilvitähteä kohtaan.

Sitten tunnen selässäni kynnet.

Terävät, pitkät ja raa'at kynnet.

Käännyn ympäri, ja ehdin nähdä vilauksen jostakin valkoisesta.

Seuraavaksi tunnen vain sietämätöntä kipua. Kuulen Murattitähden sähinän, kun hän taistelee toista kissaa vastaan.

En näe.

Viiksikarvoilleni tipahtelee jotain lämmintä.

Silmissäni näen pelkkää punaista.

"Mitäs nyt sanot, pikkukissa?" joku kysyy ivaisesti, ilmeisesti se, joka oli hyökännyt kimppuuni.

Ja raapaissut molempia silmiäni.

"Jätä hänet rauhaan" kuuluu ääni takaani. Se on rauhallinen. Kimppuuni hyökännyt kissa lopettaa välittömästi korvieni raapimisen.

"Miksi? Hän ei ole Synkän Metsän kissa!" valkoturkkinen kolli huudahtaa, ja murisee. Ainakin arvelen sen olevan hän, sillä ääni on sama. "Vai onko hänessä jotakin... Erityistä?"

Odotan toisen kissan vastausta jähmettyneenä. Sydämeni pomppoilee. Miksi tämä kissa, ilmeisesti Synkän Metsän kissa vieläpä, oli tullut pelastamaan minut?

"On, Valkoarpi. On, ja tietäisitpä, mitä." kyseinen ääni toteaa, ja nostaa minut niskanahasta pystyyn.

Sitten koko kehoni sumenee, ja tunnen ainoastaan kyseisen kissan hampaat kiinni minussa, päättäväisesti mutta yllättävän hellästi.