Soturikissat: Tulikissa (Auringonvalo)

Luku 10

Kaikutassun nk:

Alan juoksemaan kovaa vauhtia kohti kaksijalkalan lähellä olevaa jokea. Eihän Hallaturkki voinut olla kuollut...?!

Pysähdyn kuohuvan veden ääreen. Katson maahan. Tassujeni alla on jotain tummaa, punaista...

Verta!

Jälki johtaa suoraan jokeen, ja sen alla näkyvät raahausjäljet.

Hallaturkki on murhattu.

Alan seuraamaan joen virtausta, ja lopulta virtausta ei enään näy. Vain Hallaturkin verinen ruumis rannan tuntumassa. Juoksen sen luokse, ja yritän etsiä pulssia. Ei, sitä ei ole. Hallaturkki ilmestyi minulle Tähtiklaanista, sillä hän on kuollut.

Takaani kuuluu rasahdus. Käännyn nopeasti kynnet esillä, vaikka tiedän, että en pärjäisi niin vähäisellä taistelukoulutuksella kenellekään. Esiin astuu Kalliokasvo. Hallaturkin ruumiin nähdessään hän jäykistyy.

"L-löysin hänet täältä..." mau'un hiljaa.
"Älä valehtele!" Kalliokasvo ulvaisee. Pilvisydän sekä Verikynsi ilmestyvät hänen takaansa.
"Mistä?" kysyn hätäisesti. Mitä Tähtiklaanin nimeen?
"Sinä murhasit Hallaturkin!" Kalliokasvo sähisee.
"M-Mitä?! En ikinä! Olen parantajaoppilas!" huudahdan järkyttyneenä.

"Kalliokasvo, mitä tämä on?" Pilvisydän kysyy terävästi.
"Hän oli täällä Hallaturkin ruumiin vieressä. Kynnet esillä ja veressä!" toinen soturi sähisee.
"Murhasiko hän Hallaturkin?" Verikynsi murisee.
"Siltä näyttää!" Kalliokasvo toteaa karvat pystyssä.
"En minä ketään ole tappanut!" huudan. Miksi he minua epäilevät?!
"Selitä sitten, että miksi olet täällä kynnet veressä!" Verikynsi sihisee. Katson esillä olevia kynsiäni. Ne ovat veressä, tosin vain siksi, että yritin katsoa, onko Hallaturkki elossa. En kuitenkaan ehdi vastata.
"Kaikutassu... Luotimme sinuun. Mutta ei, olet sitten ilmeisesti murhaaja. Joudut olemaan vankina siihen asti, että asia selvitetään." Pilvisydän huokaisee. Hän ei tosin näytä olevan uskossa siihen, että minä, parantajaoppilas, olisin tappanut kokeneen soturin.
"Sinä ilmeisesti olit jotenkin osallisena myös Kirkastähden sekä Marjajalan murhiin." Verikynsi sihisee. Sitten Kalliokasvo tulee viereeni, ja alkaa taluttamaan minua leiriin niskanahastani hampaillaan pitäen. Pilvisydän sekä Verikynsi kantavat Hallaturkin ruumista.

"Mitä Tähtiklaanin nimeen te teette?!" Ruusumarja kysyy sotureita, kun tulemme leiriin. "Miksi kohtelette Kaikutassua kuin vankia?"
"Sillä hän on vanki. Epäilemme häntä Hallaturkin murhasta." Kalliokasvo sihahtaa, ja viittaa hännällään Hallaturkin ruumiiseen, jonka Pilvisydän sekä Verikynsi laskevat juuri maahan.
"Kaikutassu?" Ruusumarjan ilme muuttuu epätoivoiseksi.
"E-En ole tehnyt mitään.." vikisen, ja tunnen verinoron kaulallani, Kalliokasvon hampaista.
"Hiljaa, älä selitä!" Kalliokasvo sihahtaa.

Minut työnnetään pieneen nurkkaan leirissä. Sen ympärillä on teräviä vatukanoksia, ja takana sekä toisella sivulla kalliota. Tunnistan sen paikaksi, johon alunperin piti tulla oppilaiden pesä, mutta ei tullutkaan, sillä siitä tehtiin aivan liian pieni. Nykyään sieltä vain haettiin vatukanoksia leirin suuhun.
"Tämä on pesäsi." Pilvisydän tökkäisee minua eteenpäin, ja kaadun rähmälleni kovaan maahan. Pesän lattiassa ei ole muuta kuin pari kiveä sekä vatukanoksia. Turkkiani pistelee, kun osun niihin.
"E-Eikö täällä ole makuualusta?" kysyn hiljaa.
"Olen pahoillani. Minä uskon, että et ole tehnyt mitään. Mutta kaikkia on syytä epäillä." Pilvisydän huokaisee. "Liljatassu, hae hieman sammalta!" hän lisää oppilaalle, joka istuu tuoresaaliskasalla ihmeissään. Tai enhän minä häntä enään näe, mutta ainakin siinä hän oli.

Pian Pilvisydän ojentaa minulle sammaltukon.
"Tee näistä sinulle pesä ja pehmusta paikkoja. Saatat olla täällä hieman pidempäänkin." hän kehottaa. Sitten Kalliokasvo saapuu paikalle.
"Sinä kylmäverinen murhaaja... En olisi uskonut sinusta." hän murisee uhkaavasti.
Minua, parantajaoppilasta, epäillään vakavasta murhasta... Kolme murhaa sekä kissan katoaminen, ja nyt tämäkin?! Mihin klaani on menossa?