Loved you since day one

Luku 10

Marcus

"Lähetäänkö uimaan?", Iris kysyy. Olimme päätyneet Hilden ja Erikan huoneeseen kaikki muut paitsi Martinus ja Livia. "Kenen tää on?", Malla kysyy samalla, kun astelee ulos vessasta. Tuolla on kädessä valkoinen tikku. Hilden kasvoilta pakenee väri. "Ja tää on vielä positiivinen", Malla sanoo. Hän istuu viereeni sohvalle. Hilde katselee käsiään hermostuneena. "Hilde, onko toi sun?", Erika katsoo ystäväänsä odottavasti. "Ei! Mä en vaan saa kertoo kenen se on", Hilde vastaa nopeasti. "Livian?", Iris kohottaa kulmiaan. "Ei", tuo sanahtaa. Katson kulmat kurtussa tyttöä. Samassa ovelta kuuluu koputus. Erika avaa oven ja Martinus ja Livia astelee peräkkäin huoneeseen. "Te saitte sovittua", Hilde varmistaa. Martinus nyökkää. Omituista on, että kumpikaan heistä ei hymyile. Martinuksen silmistä näkyy pelko ja hämmennys. "Hei mahtavaa! Lirtinus is back!", Peter huudahtaa. "Lirtinus?", Liv ihmettelee. "Livia plus Martinus on Lirtinus", Peter sanoo. Kaksikko naurahtaa. Livia astelee päätään pudistellen matkalaukulleen. "Kenen tää on?", hän kysyy ja nostaa pöydällä olevan raskaustestin käteensä. Tuo katsoo tyttöjä kulmat koholla. "No Hilde tietää, mutta ei kerro", Malla toteaa nyrpeä ilme kasvoillaan. "Mutta nyt me lähdetään uimaan", Simon sanoo. Jotenkin tiedän, että yksi porukkamme tytöistä on nyt raskaana, mutta ei mitään hajua kuka se voisi olla. Tai minulla on vahva veikkaus, mutten vain halua uskoa sitä.

***

Livia

"Kiitti", huokaisen, kun olemme tarpeeksi kaukana muista. Martinus puristaa kättäni. "Ei mitää. Ensin ne epäili mua. Mä muka raskaana tän ikäsenä. Ne ei uskois sitä itekkää", Hilde naurahtaa. "No onhan mustakin tulossa teiniäiti vaikka se ei ollu tarkoitus missään vaiheessa", huokaisen ja nojaudun lähemmäs Martinusta. "Tääki tollo ehtii just ja just täyttää 18", hymyilen ja katson Martinusta pienesti hymyillen. Martinus hymähtää hiljaa. "Söpöt", Hilde sanoo hymyillen. Istun hiekalle levitetyn viltin päälle ja vedän t-paidan pois päältäni. Kaadun selälleen makaamaan raskaan huokauksen saattelemana.
Martinus vilkaisee minua nopeasti jonka jälkeen lähtee vettä kohti.
"Livia kerro nyt ketä ne on joitten kanssa oot viettänyt pari päivää", Iris sanoo kierähdän mahalleen ja katsahdan siskoani. "Ottar on se jonka päälle läikytin ne kahvit ja loput on sen kavereita. Ne on tosi kivoja", sanahdan. "No se Ottar on oikeesti aika sulonen", Hilde huokaisee. "Musta tuntuu, että se tykkää susta. Sen katse oli aamulla täynnä kateutta, kun suutelit Martinusta", Erika sanoo. "Mitä väliä. Mulla on toi tohelo", hymyilen ja vilkaisen vedessä pelleilevää poikaa. "Vaikkei se ihan täysjärkinen oo", totean heti perään. Nelikko naurahtaa.

"Mites menee...", kuulen tutun äänen yläpuoletani. Tunnistan tuon äänen unissaankin. Joskus vihaan koko sydämmelläni tuon äänen omistaa, mutta yleensä vain rakastan häntä yli kaiken. Sydämeni jättää ainakin yhden lyönnin välistä, kun pomppaan ylös ja hyppään hänen kaulaan. "Sisko", Loki päättää lauseensa hymyillen. "Mitä sä täällä teet?", kysyn, kun laskeudun takaisin hiekalle. "Tulin teidän seuraksi pariks viikoks. Ihan, kun mä pystyisin olemaan susta erossa kuukauden", Loki sanoo. Hymyilen leveästi ja hetkeksi unohdan murheeni. Nyt kaikki on hyvin. Kaikki minulle tärkeät henkilöt ovat täällä ja voimme pitää kivaa yhdessä.
______________
480 sanaa.

Julkaistu 7.7.19

Miten teillä menee?

Toivottavasti just sulla oli kiva lauantai 😊

-Petra