Loved you since day one

Luku 18

Livia

Koko viikon kaksoset ovat riidelleet. Jos he näkevät toisensa ihan missä vain, niin toinen alkaa haasta heti riitaa. Olemme siis yrittäneet pitää nuo erillään toisistaan. "Pärjäätkö sä nyt varmasti?", kysyn. "Joo joo, äiti. En mee Marcuksen huoneelle haastaa riitaa", Martinus tuhahtaa kasvot kiinni puhelimen näytössä. "Parempi olla menemättä", tokaisen ja painan huuleni nopeasti hänen vastaaville. Martinus hymyilee minulle pienesti, kun nappaan pyyhkeen mukaan ja kiiruhdan käytävälle.
"Vihdoin", Hilde parahtaa. "Onneks tätä lomaa ei oo enään ku viikko. Mä en jaksa enää yhtää riitelyä tai mitään draamaa", huokaisen. "Sanoppa muuta. Miks me edes tutustuttiin noihin", Iris naurahtaa. "Sä se ekana niitten kanssa ystävystyit", Erika toteaa samalla, kun astuu hotellin katolle. "Niinhän se tais mennäki", Iris kohauttaa olkiaan.
"Ja sitte Martinus pani meijät kaikki läpi ja pääty Liviaan", Alicia sanahtaa ja virnistää minulle. "Ei se kyllä kaikkien kanssa maannut, mutta melkein", Malla sanahtaa. Pyöräytän noille silmiäni.
Huomaan altaan reunalla seisovan kiharahiuksinen pojan. Se ei ole kuitenkaan ihan kuka tahansa kiharahiuksinen poika, vaan Ottar. Olen unohtanut tuon täysin. En ole juuri nähnyt häntä täällä.

"Hei Livia!" Harry huudahtaa ja hyppää altaan reunalle istumaan. Hymyilen tuolle ja heilautan kättäni tervehdykseksi.
"Livia miten sä tunnet ton näkösen jätkän", Erika sihahtaa. Naurahdan hiljaa. "Se on Ottarin kaveri", tokaisen. Vilkaisen olkani yli taakse ja huomaan Sarahin viittovan minua lähemmäs. Kipitän altaan reunalle. Juuri, kun pääsen reunalle, kompuroin jalkoihini ja olen lentää altaaseen. Joku kuitenkin tarttuu kädestäni kiinni ja vetää lähelle itseään. Raotan toista silmääni varovasti. Kohtaan tutut eri paria olevat silmät. Sydämeni pamppailee rinnassa. Tiedostan olevani liian lähellä Ottaria, mutta en silti liiku.

"Mä - Mä...", änkytän, mutta en todellakaan tiedä mitä olen sanomassa. Olen kääntämässä kasvoni pois, mutta Ottar laskee kätensä poskelleni estäen sen. Tuijotan poikaa häkeltyneenä.

"Liv...", kuulen tutun äänen kauempaa, mutta hänen lause jää kesken, kun Ottar painaa huulensa kevyesti omilleni. Vaistomaisesti tönäisen pojan kauemmaksi ja lyön avokämmenellä poskeen. Kierrän katsettani hämmentyneen näköisissä ystävissäni. Katseeni pysähtyy ovelle, jonka edessä seisoo poikaystäväni ja loput ystäväni. Martinus tuijottaa minua suu pienesti raollaan. Tuo kuitenkin kääntää katseensa Ottariin. Martinuksen leuat kiristyvät ja tuo painaa käsiään nyrkkiin. Hänen silmissä syttyy vihan liekit.
"Mitä helvettiä sä teet?", Martinus ärähtää ja ottaa askeleen lähemmäs meitä. Hivuttaudun kauemmas Ottarista. "Miltä näyttää?", Ottar vastaa leveä virne huulillaan. "Sä et koske enään Liviaan. Onko selvä?", Martinus sihahtaa yhteen purtujen hampaidensa välistä. "Mitäs sä sitte meinasit, jos kosken?", kiharapää kohottaa kulmiaan. "Ehkä sun olis myös hyvä tietää yks juttu ennen, kun hipelöit mun tyttöystävää vähän lisää", Martinus sanoo ja ristii kätensä rinnalleen. "No anna kuulua", Ottar naurahtaa ivalliseen sävyyn. Martinus vilkaisee minua nopeasti jolloin tuon ilme leppyy vain sekunneiksi. "Livia on raskaana", Martinus pamauttaa asian ilmoille. Ottar repeää nauruun. "Sulla on hyvä huumorintaju Gunnarsen",
"Oikeestaan Ottar", sanon varovasti. Poika kääntää katseensa minuun. "Se on totta", ääneni on hiljainen ynähdys.
_____________
518 sanaa.

Julkaistu 7.8.19

Sainhan mä tän vihdoin kirjoitettua. Rehellisesti, mulla ei oo ollu yhtää motia kirjottaa ja huomenna alkaa kouluki ja stressaan jo valmiiks. Luultavasti mun aika tulee olemaan aika vähissä mutta yritän saada ainaki yhen luvun joka viikko.

Oikeestaan ainut syy miks kirjotin tän on se, että oon koko päivän vältelly yhen ihmisen näkemistä ja näköjään onnistuin siinä aika hyvin...

-Petra