Jatko-osa kirjalle voittajat ei luovuta, eikä luovuttajat voi voittaa.
Livia on selättänyt syövän ja on nyt valmis elämään täysillä. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka joku päivä olisikin viimeinen.
Porukka on lähtenyt rantalomalle Kreikkaan. Kaikki me...
Seuraan Liviaa aamupalasaliin. Näen heti tutun porukan istuvan pitkässä pöydässä. Suuri haukotus karkaa huuliltani. En todellakaan ole mikään aamuvirkku. Marcus kääntää katseensa meihin ja hymyilee pienesti. Hänen olemus on ollut koko viime viikon ihan outo. Hän on ollut todella pirteä ja vitsaillut koko ajan. Normaalisti Marcus kettuilee ja on sarkastinen aina. Luultavasti hänellä on joku kiikarissa. Oikeastaan taidan jopa tietää kuka se on. Hän on nimittäin kadonnut joka päivä johonkin sanomatta sanaakaan ja palannut iltaisin.
Lasken lautaseni pöydän päälle ja istahdan alas. Nojaudun käteeni ja jään tutkimaan ihmisiä ympärillämme. Pari henkilöä katsoo meitä normaalia pidempään, mutta kääntää katseensa lopulta pois. Suustani karkaa uusi haukotus. Voinko vain mennä suoraan nukkumaan? "Martinus vissiin nousi viis minuttia sitten", Jeremias sanahtaa huvittuneena. "Oikeastaan kolme", sanon ja sudin hiuksiani paremmin. Heräsin kyllä jo aikaisemmin samana aamuna, kun Livia yökki vessassa. Autoin tyttöystävääni niin paljon kuin voin ja, kun hän sanoi pärjäävänsä yksin nukahdin uudelleen.
"Suunnitelmia tälle päivälle?", Iris kysyy ja nojautuu käteensä. "Me katottiin eilen Erikan kanssa, että vartin kävelymatkan päässä on yks iso ranta", Hilde sanoo. Suustani karkaa kyllästynyt huokaisu. Simon laskee päänsä pöytää vasten. "Mä en kiertele koko kuukautta jotain rantoja", hän mutisee. Nyökyttelen päätäni merkiksi, että olen samaa mieltä Simonin kanssa. "Ei meidän siellä koko päivää tarvi olla. Jos tehään nyt päivällä jotain muuta ja mennään illalla uimaan", Liv ehdottaa. "Te ehitte ottaa aurinkoa myöhemmin", tyttö vielä sanoo ja mulkaisee Erikaa, Iristä, Hildeä, Aliciaa ja Mallaa.
***
Livia painaa kevyen suudelman huulilleni ja hymyilee sitten minulle pienesti. Aurinko oli juuri laskemassa, mutta siitä huolimatta oli todella kuuma. Olimme viimein päässeet rannalle. Koko päivän olemme kierrelleet saarta. Muut valittavat jalkakipujaan tuskissaan istuessamme hiekalla. Minun jalkojani ei oikeastaan edes särje, ehkä artistina olen tottunut seisomaan koko päivän. Vedän Livian kainalooni ja silitän tytön käsivartta. Livia laskee päänsä olkapäälleni ja hymyilee leveästi. Vaikka kaverimme nauravat vieressämme, tuntuu kuin ei olisi ketään muuta, kun me. Lasken pääni Livian pään päälle ja katson hiukan aaltoilevaa vettä. Ihan kuin eläisimme omassa kuplassa. Suukotan Livian päätä pienesti. En tiedä kauanko istumme samassa asennossa, mutta havahdun vasta Marcuksen ääneen.
"Ne on ihan rakastuneita", Marcus sanoo. "Mitä sä rakkaudesta tiedät?", Peter kysyy. Voin vain kuvitella kuinka Marcus virnistää leveästi. "Ajatella, että jos Liv ei olis rikkonu sitä palkintoa, tota maailman söpöintä paria ei luultavasti edes olis", Iris huokaisee. "Martinus halus heti tietää kuka Livia on", Marcus naurahtaa. "Mä muistan, kun se ilmesty meidän ovelle kyselemään Liviasta. Aika sulosta", Iris sanoo. Sitten hiljaisuus laskeutuu jälleen lähes tyhjälle rannalle.
Oops! Bu görüntü içerik kurallarımıza uymuyor. Yayımlamaya devam etmek için görüntüyü kaldırmayı ya da başka bir görüntü yüklemeyi deneyin.
_____________ 436 sanaa.
Julkaistu 19.7.19
Mulla ois yks kysymys johon haluisin mielellään myös vastauksia. Haluutteko te enemmän söpöilyä vai draamaa?
Muuta mulla ei sit ollukkaa. Jatkakaa sitä mitä olitte tekemässä.
