Loved you since day one

Luku 2

Livia

Tutkailen peilin kautta takanani hääräävää Martinusta. Tuo vetää harmaat collegehousunsa pois ja nappaan sängyllä olevat pinkit uimashortsit. Minä sain valita ne. Ja kukapa ei nyt valitsisi poikaystävälleen mahdollisimman räikeitä shortseja. Ainakin hänet tunnistaa ihmismassasta helposti, kun hänellä on ne päällä.

"Kai sä tajuut, että mä tiedän sun tuijottavan mua", Martinus matkii eilistä lausahdustani. "Oot vaan niin komea", minä vuorostani matkin tuota. Äänestäni voi erottaa pientä kettuilua.
"Tota kuulee harvoin sun suusta, mutta kiitos", Martinus virnistää.
Hymähdän hiljaa ja käännyn katsomaan lattialla olevia kenkiä. Olemme menossa hotellin altaille, koska pitäähän ne nyt testata. Survon siis jalkoihini Adidaksen sandaalit. Varastin ne reissun ajaksi Lokilta joten ne ovat hieman isot.
"Ala tulla nyt", hoputan poikaystävääni joka arpoo ottaisiko puhelimensa mukaan vai ei. "Ota se puhelin nyt vaan mukaan ja tule", tiuskaisen. "Joo joo äiti", Martinus huudahtaa ja rientää eteiseen luokseni.

"Aina niitä miehiä saa odottaa."

"Eiköhän mennä näyttämään muille kuinka täydellinen pari me ollaan", Martinus sanoo ja tarttuu minua kädestä. Poika vetää minut käytävälle. "Lopeta toi ennen, kun edes alotat", sanahdan. "Ei sitten", tuo naurahtaa
Avaan lasisen oven ja astun hiostavaan ulkoilmaan. Ensimmäisenä näen Iriksen ja Alician makaavan sinisissä aurinkotuoleissa. Molempien silmillä on mustat aurinkolasit. Jätän pyyhkeeni ja Martinuksen lainaaman t-paidan Iriksen toisella puolella olevalle aurinkotuolille. Astelen altaan reunalle ja istun maahan. Upotan jalkani lämpimään veteen ja jään katsomaan vedessä pelleileviä ystäviäni. Martinus huomaa minut ja ui eteeni. Tuo levittää hieman käsiään ja kehottaa minua katseellaan hyppäämään hänen syliin. Hyppään vedessä lilluvan pojan syliin ja kiedon käteni tuon niskan taakse. Jään tuijottamaan tuon kasvoja hymyillen. Pisamat hänen kasvoillaan ovat lisääntyneet jo nyt vaikka olemme olleet täällä vasta päivän. Aurinko saa nuo tummanruskeat silmät näyttämään paljon kirkaammilta mitä ne ovat. Jokainen hänen kasvonpiirteistä korostuu. Martinus näyttää todella keskittyneeltä siirtäessään hiuksiani korvani taakse, joten en voi estää itseäni suutelemasta noita pehmeitä huulia. Martinus vastaa suudelmaan ahnaasti. Tuon kädet liukuvat paljaita kylkiäni pitkin alaselälleni.
"Riittää, riittää, kiitos!", Simon huudahtaa. "Mä en kestä te ootte niin söpöjä yhdessä", Hilde kikattaa Martinuksen selän takana. Martinus laskee minut alas. Jotenkin kuvittelin tässä kohdassa olevan vähemmän vettä, koska Martinuksen sylissä se tuntui niin paljon vähemmältä. Vesi kuitenkin yltää leukaani asti. Lähden kävelemään altaan toiseen päähän missä muut porukasta ovat. Siellä vettä on myös hieman vähemmän.

"Livia pitäskö sun siirtyä tonne lastenaltaaseen. Meinaan, kun siellä on vähemmän vettä niin se vois olla sulle just sopiva", Jonatan virnistää. "Turpa kiinni", sihahdan. "Löytäisit sieltä varmasti samanlaisia kavereitakin. Meinaan sellasii kiukuttelevia kakaroita", Simon hymähtää. "Kaipa mun pitää sitten siirtyä sinne, kun ei mun seura näytä kelpaavan", mutisen. Samassa kädet kietoutuvat takaapäin ympärilleni. "Mulle kelpaa aina sun seura", Martinus kuiskaa korvaani. "Onnistuisko Martinus pitämään näppejään erossa Liviasta edes tunnin?", Peter kysyy. "Hanki ite ensin tyttöystävä joka on yhtä kuuma ja kysy sama sitten", Martinus sanoo. Hymyilen tyytyväisenä tuon otteesta.

"Sä oot vaan takertuva poikaystävä. Myönnä se",
______________
500 sanaa.

Julkaistu 25.6.19

Tää on kyllä täydellinen kellon aika julkasta uus luku :)

Pahoittelut tän surkeudesta, mutta mulla ei oo kauheesti aikaa nyt, joten en tiedä millon seuraava luku on tulossa. Tänkin näpersin vaan nopeasti kokoon.

-Petra