Loved you since day one

Luku 3

Livia

Lasken ruokaa täynnä olevan lautasen pöydälle. Iris vilkaisee minua nopeasti, mutta keskittyy kuitenkin syömiseen. Martinus istuu viereeni kylmä ilme kasvoillaan ja jättää meidän väliin yhden tyhjän tuolin. Martinus otti eilen nokkiinsa Peterin sanoista eikä ole koskenutkaan minuun sen jälkeen. Myönnettäneenkö minun olevan hieman vihainen etten saanut edes aamulla pusua ja Martinus halaili minun sijasta peittoaan yöllä.

"No onko teillä ryppyjä rakkaudessa?", Peter kysyy kulmat koholla. Martinus tuhahtaa ja keskittyy syömiseen. "Martinus vaan loukkaantu, kun sanoit sitä takertuvaksi poikaystäväsi", totean.
"Sellane se on", Marcus naurahtaa ja puraisee leivästään palasen. Martinus mutisee jotain ja voin laittaa pääni pantiksi, että kukaan meistä ei kuullut mitä tuo sanoi. "Toistatko?", Simon kysyy. "Martinus eiköhän Peter ymmärtänyt, että sä pystyt olemaan erossa Liviasta, jos haluat. Oottehan te ollu kiertueellakin eikä Livia oo ollu mukana", Malla sanoo ja pyörittelee omenaa käsissään. Martinus huokaisee raskaasti, mutta hyppää viereeni. Poika ei sano mitään vaan jatkaa syömistään. Kurottaudun lähemmäs tuon korvaa. "Sä saat hyvittää tän mulle", kuiskaan niin hiljaa ettei edes vieressäni istuva Jonatan voi kuulla. Siitähän vasta riemu ratkeaisi, jos Jonatan kuulisi. Pojalla on vähän liiankin likainen mieli. Martinuksen huulille nousee vino hymy. Hän nyökkää vastaukseksi.

"Lähetäänkö tänään shoppaileen?" Iris kysyy innoissaan. Muiden katseet irtoavat meistä yksitellen. "Voi vittu", Simon huokaisee ja laskee päänsä pöydälle. "Joo!", Hihkaisemme Mallan ja Alician kanssa, kun yhdestä suusta. "Iris on, kun hullu vaatekaupassa", Simon huokaisee. Pikkusiskoni hymyilee enkelimäisesti pöydän päässä. "Täällä ei oo kuule pelkästään vaatekauppoja", Iris tokaisee.

***

"Eikö me voitais mennä jo syömään?" Martinus marisee. "Minne sä haluat mennä?" huokaisen. "Mäkkäriin", Martinus toteaa hetken ympärilleen katseltuaan. Haluaisin ehkä jotain muuta, kun mäkkärin hampurilaista, mutta minullakin on sen verran nälkä, että en taida jaksaa lähteä etsimään mitään muuta. Nyökkään pienesti ja nappaan kolme pussia maasta. Kävelen Martinuksen vieressä kohti McDonald'sia.

"Martinus!", kiljaisu kajahtaa liukuportaiden suunnalta. Käännyn heti katsomaan sinne ja näen kolme nuorta tyttöä joiden puhelimet osoittavat meitä. Näen tyttöjen takana loput porukastamme. Tytöt eivät ole vielä huomanneet Marcusta heidän takanaan. Poikaystäväni kaksoisveli sanoo jotain, joka saa tytöt kääntymään salmana ympäri. Yksi tytöistä kapsahtaa Marcuksen kaulaan ja loput lähtevät meitä kohti. "Oishan se pitäny tietää", Martinus huokaisee ja laskee käsissään olevat pussit jalkoihini. Hän ottaa yhden tytöistä halaukseensa. Kaverimme saapuvat luoksemme. Yksi tytöistä roikkuu edelleen Marcuksen kaulassa.

"Harmi, kun nää fanit viivyttää sun ja Martinuksen suunnitelmia", Jonatan sanoo minulle hiljaa. "Täh?", kurtistan kulmiani. "'Sä saat hyvittää tän mulle'. Niin sä sille aamupalalla sanoit", Jonatan toteaa ja laskee kätensä olkapäälleni. "Kyllä mä kuulin", hän virnistää.
Tuijotan poikaa suu auki. Tuo vain naurahtaa hiljaa. "Ei muut tiedä... Olkaa varovaisia. Ette haluu vielä lasta", poika sanoo hiljaa. Pyöräytän silmiäni ja käännän katseeni takaisin poikiin jotka juttelevat faneilleen.

"Me mennään jo edeltä syömään", Jeremias toteaa kaksosille jotka nyökkäävät vastauksesi. Nappaan kaikki tavarani mukaani ja jatkan matkaa kohti mäkkäriä.

***

Seison ahtaassa hississä nojaten Martinuksen rintakehään. Olimme koko porukka tunkeneet samaan hissiin. Niin, kun arvata saattaa tunnelma on erittäin ahdas. Muut puhuvat mitä aikovat tehdä illalla, kun minä ja Martinus pysymme hiljaa. Ei kukaan tunnu edes välittävän meidän läsnäolosta. Eikä se haittaa minua yhtään. Martinus siirtää kätensä alavatsalleni. Toisen käden peukalon hän sujauttaa farkkushortsieni vyötärön alle ja silittää ihoani hellästi. Hissin ovien viimein avautuessa nappaan Martinusta kädestä ja lähden vetämään käytävää pitkin kohti huonettamme. Kaivan avainkortin esiin. Riuhdon oven auki ja tönäisen Martinuksen ensin sisälle. Heti oven sulkeudettua vedän pojan suudelmaan. Tunnen Martinuksen virneen huuliani vasten. Potkaisen kengät jalastani juuri ennen, kun Martinus nostaa minut syliinsä. Upotan käteni tuon hiuksiin. Samassa oveltamme kuuluu koputus.

"Voi vittu nyt", Martinus mutisee. "Siisti suus", virnistän. "En oo päässy vielä edes alkuu", Martinus toteaa ja laskee minut maahan. Tuo avaa oven jonka takaa paljastuu kavereidemme kasvot. "Ei osteta, eikä myydä", hän tokaisee ja pamauttaa oven kiinni. Martinus kääntyy katsomaan minua hymyillen.
"Mihis me jäätiinkään?" tuo kohottaa kulmiaan. Martinus painaa huulensa omilleni ja liikuttaa meitä kohti hotellin parisänkyä. Kohta tunnen pehmeän patjan selkääni vasten. Huulemme irtoavat vain muutamaksi sekunniksi. Martinuksen kädet siirtyvät hiuksiini. Tuon huulet katoavat jälleen omiltani ja tunnen hänen raskaan hengityksen vasten kasvojani. Hän painaa suudelman ensiksi korvani viereen, ohimolle, otsalle, nenänpäähän, poskelle, amorinkaarelle ja lopulta takaisin huulilleni. Martinuksen kädet etsivät toppini helmaa ja sen löytäessään vaate lentää kaaressa sängyn viereen lattialle.
______________
713 sanaa.

Julkaistu 28.6.19

Mä kirjotin osan tästä luvusta eilen silmälääkärin jälkeen ja mulle oltiin laitettu neljät tipat. Oli siis hieman hankaluuksia näkemisen kanssa joten täältä saattaa löytyä normaalia enemmän kirjoitusvirheit😅

-Petra