Ontto mieli

Luku 24: Lupaus auringonlaskulle

Kolmekymmentä vuotta ajan kääntymisen jälkeen

Isosisko on sitonut veitsen vyölleen ja vetänyt viitan suojelemaan harteitaan talviselta viimalta. Ruda sitoo hiuksensa pitkälle letille ja virnistää Marilianille.

"Mennään", Ruda sanoo ja pukkaa Mariliania olkaan.

"Hei, odota!"

Ruda on jo lähtenyt juoksemaan aivan kuin kiire kisailisi hänen suonissaan. Marilian pistää kehonsa koville, juoksee koko ruumiinsa voimasta saadakseen siskonsa kiinni.

Kallion huipulla tuulee, kylmä viima enteilee talvea. Marilian nojaa hetkeksi polviinsa vetääkseen henkeä. Ruda katsoo häntä ja nauraa, mutta nauru ei pilkkaa tai halveksi, isosiskon nauru on keväinen tuulahdus viilenevässä ilmassa.

"Sinusta on tullut nopeampi", Ruda sanoo hymyillen. "Kauankohan menee, että voitat minut?"

"Ikuisuus, ilmeisesti", Marilian irvistää, "ellei joku keksi, kuinka sen hienostelevan saastan saa muuttamaan mieltään."

Rudan naurun sävy muuttuu.

"Emeraldinko? Älä tuhlaa ajatuksiasi sille miehelle. Hän ei mieltään muuta. Meille kaikille käy kuten niille lapsiraukoille, jotka jumalat saivat." Rudaa puistattaa, hänen hartiansa värähtävät. "Ajatella, että sellaista voi tapahtua. Samat jumalat, joilta pyydämme suotuisaa metsästysretkeä, joiden käsiin laskemme elämämme..."

Marilian tarttuu sisartaan olasta.

"Ruda... Uskotko sinä, että heidät voidaan vielä pelastaa? Heitä on vain kaksi."

Rudan silmät seisovat tyhjinä.

"Määrällä ei ole merkitystä. Lisää tulee vielä, tiedän sen. Näitkö, kuinka tyhjät heidän silmänsä olivat? Nuorempi muisti vielä nimensä, mutta ei tunnistanut äitiään."

"He ovat ikuisesti sellaisessa tilassa", Marilian huokaa. "Meidän täytyy voida sille jotain. Emme voi vain jäädä katsomaan sivusta, kuinka he menettävät itsensä."

"Työryhmä tekee parhaansa. Johtaja Hiira sanoi kokoavansa ryhmän tohtoreista ja yrttien tuntijoista. Kaikkea yritetään. Ja jos se ei onnistu..." Ruda pudistaa päätään. "Sitten minulla on toisenlainen idea."

Marilianin kulmat kohoavat.

"Katsos, Lian, olen ajatellut, voisiko tätä ennaltaehkäistä. Näyttää siltä, että useampi jumala on menettänyt järkensä tultuaan kuolevaiseksi", Ruda sanoo hiljaa katsomatta siskoaan silmiin. "Minä aion ehdottaa johtajille ryhmää, joka valmistautuisi hyökkäyksiin ja olisi valmis tappamaan rajan ylittävät jumalat. Aseita pitää miettiä ja kehittää, mutta se olisi mahdollista. Se vaatisi koulutusta, mutta mitä muutakaan meillä on kuin aikaa?"

Marilian tuijottaa siskoaan kuin ei ymmärtäisi sanaakaan tämän puheesta, kuin talvinen viima veisi merkitykset mukanaan.

"Tarkoitatko sinä, että me todella tappaisimme jumalia?"

"Vain osa meistä. Ne, jotka ovat valmiita suojelemaan muita. Työnjako täytyy säilyä."

"Et kai sinä vain aio...?"

Rudan virnistys näyttää kivuliaalta. Sisko hipaisee niskaansa kuten aina puhuessaan vaikeista aiheista.

"Lian, sinä et voi holhota minua ikuisuuksia."

"Ei, Ruda, se olisi liian vaarallista! Et voi ehdottaa sellaista."

Kipinä kuolee Rudan silmien takana. Isosiskon kasvot kivettyvät hetkessä.