Bleeding love//IN FINNISH

Chapter twenty

Vauhdilla peitän paljaana olevat rintani, koska niiden ei nyt todellakaan tarvitse näkyä. Cody sattuu olemaan juuri sopivalla tavalla päälläni. Onneksi hän ei ole täysin alasti, koska muuten tämä olisi ollut paljon nolompaa.

En ole koskaan ymmärtänyt jossain leffoissa tai kirjoissa kuinka ihmiset eivät koskaan kuule jos joku on tulossa. Nyt minä ymmärrän sen. Olen itse tässä tilanteessa, enkä kuullut yhtään mitään. Minulla ei oikeasti ollut mitään hajua, että tuolta voisi tulla joku.

Luulin oikeasti että Brody olisi ollut töissä.

Kun Cody pongaa lopulta vielä toisen henkilön veljeni vieressä, niin silloin viimeistään hänelle tulee hirveä kiire heittää peitto meidän päälle. Todellisuudessa kyse oli vain muutamista sekunneista, mutta se tuntui ehkä viideltä minuutilta.

Luoja sentään.

Thomas ja Brosy näyttävät samaan aikaan todella hämmentyneiltä ja kiusaantuneilta. Minä en uskalla avata suutani, joten toivon jonkun muun tekevän sen. En halua viettää tässä kiusallisessa tilanteessa enää yhtään enempää aikaa.

Lopulta kukaan ei sano yhtään mitään. Brody kääntyy ympäri ja kävelee huoneesta ulos - Thomas hänen perässään laittaen oven kiinni. Saan huokaista helpotuksesta.

"Meidän varmaankin pitää heittää vaatteet niskaan ja mennä?" Cody kysyy ja minä vain nyökyttelen hänelle.

En heti nouse ylös vaan yritän sisäistää tuon kaiken. Ei helvetti. En voi mennä tuonne. En voi mennä kohtaamaan heitä. En halua puhua heille. Ehkä voisimme vain karata ikkunastani ulos.

"Mitä ihmettä Brody tekee kotona? Ja mitä ihmettä hän tekee täällä Thomasin kanssa?" Ajattelen ääneen.

"Veljesi nyt varmastikin tuli vain kotiisi ja Thomas mitä luultavammin tapaamaan sinua", Cody sanoo ja nousee vetämään vaatteita päälleen. Minä päästän suustani pari turhautunutta huokausta, ennen kuin saan itseni ylös.

Vedän mahdollisimman nopeasti vaatteet päälle, koska Cody on jo valmis. Hän katsoo minua kulmat kurtussa, enkä tiedä haluaako hän sanoa jotain vai onko hänellä muuten vain jotain muuta mielessä.

"Saankohan turpaan?"

Cody saa kysymyksellään minut nauramaan. Vedän vielä neuleen topin päälle, ennen kuin menen seisoman Codyn eteen. Kiedon käteni hänen kaulansa ympäri ja jään katsomaan häntä silmiin.

"Et saa. Voi tosin olla, että minä kuolen häpeästä. Tämä olisi vähemmän hirveää jos Thomas ei olisi nähnyt äskeistä. Miten minä oikeasti pystyn katsomaan häntä silmiin? En ole puhunut hänen kanssaan vielä edes siitä mitä tapahtui pukuhuoneessa", sanon ja Cody hymyilee hiukan.

"Ihan hyvä vain. Nyt hän on varma siitä, että hänellä ei ole enää minkäänlaista mahdollisuutta. Ei ollut ollenkaan enää sen jälkeen kun minä päätin saapua takaisin tähän kaupunkiin", Cody sanoo ja saa minut taas nauramaan. Nojaan hänen olkapäätään vasten ja haistelen hänen partavetensä tuoksua.

"Oletko sinä oikeasti aina ollut noin itsevarma?" Kysyn, johon tunnen Codyn vain nyökyttelevän.

Kun lopulta nostan pääni pois Codyn olkapäältä ja käännyn katsomaan häntä, niin Cody painaa nopean suudelman huulilleni, ja lähtee jo ovelleni päin. Minä kuitenkin nappaan häntä vielä kädestä kiinni, joka saa Codyn kääntymään minuun päin.

"Oletko sinä varma?"

"Olen", vastaan vaikka en todellakaan ole varma tästä. Codyn sitä ei kuitenkaan tarvitse tietää. Puijotan sormeni hänen sormiensa lomaan ja vedän syvään henkeä.