Bleeding love//IN FINNISH

Chapter three

Katselen pimeyteen ja yritän parhaani mukaan tasata sykkeeni. Katson käsissäni olevaa kaulahuivia, ja käännän katseeni vielä lokerooni. Ajattelen sen sisällä olevaa ruusua, jonka sinne ihan äsken laitoin.

Sen on pakko olla Cody. Se ei vaan voi olla kukaan muu. Ruususta tietävät hänen lisäksi myös Brody ja Emma, eikä kumpikaan tekisi minulle niin. He tietävät, että mitä se minulle merkitsee. Nyt minua vaan ahdistaa. Tiedän Codyn olevan täällä. Hän on palannut vuoden jälkeen ja se tekee oloni todella tukalaksi.

En voi nähdä häntä. En voi oikeasti nähdä häntä nyt. Olen viimein päässyt yli hänestä ja hän vaan päättää saapua takaisin. Ei se voi mennä niin. Ei kaiken tämän jälkeen. En halua enää nähdä häntä ikinä. Tiedän kumminkin, että ruusu ei voi tarkoittaa mitään muuta.

Tällä hetkellä mieleni tekisi painua kotiin ja mennä sänkyyn makaamaan. En kumminkaan halua peruuttaa minun ja Thomasin treffejä. Minä vaan ajattelisin koko illan Codya ja itkisin koko illan. Thomasi seurassa minulla on varmasti hauskaa. Tulen viettämään hauskan illan, enkä ollenkaan mieti Codya.

Tänne asti on kaikunut kaikkien pelaajien ääni, jotka ovat jo lähteneet. Minun pitäisi ehkä nousta tästä ja lähteä tuonne. Jos Thomas on jo lähtenyt pukkareista, niin hän varmasti etsii minua. En halua huolestuttaa häntä tai vastaavaa. Minun pitää olla vain oma itseni, niin kaikki tulee menemään hyvin.

"Siinähän sinä olet! Olen etsinyt sinua. En ajatellut ihan tätä käytävää." Kuulen Thomasin äänen ja nostan katseeni häneen. Thomas on vaihtanut ylleen rennot vaatteet ja katselee minua pilke silmäkulmassa. Hän ojentaa minulle kättään ja minä tartun siihen.

"Miksi ihmeessä sinä istut täällä?" Hän kysyy heti, kun olen päässyt pystyyn. Minä katselen vielä ympärilleni, koska jostain syystä minulle on tunne, että Cody tarkkailee meitä jostain. En kumminkaan voi olla varma ja tunnen oloni siksi todella vainoharhaiseksi.

"Kävin hakemassa huivini lokerostani ja jostain syystä vain istahdin tähän", sanon pienesti ja katseeni eksyy taas Thomasiin. Hän nyökkää minulle hyväksyvästi, vaikka hän näyttää hiukan epäilevältä. Hän uskaltautuu ottamaan kädestäni kiinni, enkä minä ollenkaan pistä vastaan. Ei Cody varmasti ole enää täällä. Hän ei ole niin hullu, että jäisi stalkkaamaan ketään. Ei Cody ylipäätänsä ole sellainen ihminen, joka haikailisi eksiään takaisin. Hän saisi kenet tahansa.

"Sinä näytät kyllä olevan omissa maailmoissasi. Onko kaikki hyvin?" Thomas kysyy, kun astumme ulos. Ulkona on ihmisiä reilusti, jotka ovat tietenkin fiiliksissä pelin takia. Minä en kumminkaan erityisemmin kiinnitä heihin mitään huomiota, vaan annan kaiken huomioni Thomasille.

"Minulla on kaikki oikeasti hyvin. Älä turhaan murehdi minusta, vaan kävellään nyt autollesi. Sen jälkeen mennään pitämään hauska", sanon ja hymyilen hänelle. Hymyni ei ole edes millään tavalla pakotettu, vaan se on ihan aito.

Minä tiedän, että Thomas ei tule koskaan satuttamaan minua. Olen ehkä tuntenut hänet todella vähän aikaa, mutta minusta silti tuntuu, että tiedän hänestä aivan kaiken. Tiedän kyllä, että hän on hyvä ihminen. Se saakin minut iloiseksi. Uskon todella vahvasti siihen, että Thomas tulee tekemään minut onnelliseksi. Meidän pitää vaan edestä hitaasti.

Thomasin ote kädessäni tiukkenee, kun menemme ihmisten sekaan. Ei täällä ole mitään festari meininkiä, mutta kyllä täällä silti ihmisiä piisaa. En usko, että Thomas mitenkään kadottaisi minua ja minusta on kiva, että hän haluaa varmistaa, että en katoa. Thomas on oikeasti niin söpöä ja huolehtivainen.

Pääsemme lopulta Thomasin autolle ja silloin hänen otteensa kädestäni irtoaa. Minä kierrän toiselle puolelle autoa ja Thomas meinasi lähteä avaamaan minulle ovea. Minä kumminkin pudistin hänelle huvittuneena päätäni ja sain Thomasinkin naurahtamaan.