Bleeding love//IN FINNISH

Chapter twenty-one

Kurkkaan olkani yli nopeasti olohuoneeseen päin, mutta yhtä nopeasti käännän pääni takaisin. Huokaisen turhautuneena ja naputtelen sormiani vasten keittiön tasoamme. Minua hermostuttaa todella paljon, mutta samaan aikaan pelottaa ja toisaalta tunnen myös pientä suuttumusta.

Lopetan naputtelen ja juon lasini tyhjäksi. Olen koko päivän yrittänyt puhua veljeni kanssa, koska molemmat ovat koko illan kotona. Hän ei ole menossa minnekään, enkä minäkään. Tosin päätimme Emman kanssa pitää pitkästä aikaa tyttöjen illan ja Emman pitäisi tulla jonkun ajan päästä. Siksi minun pitäisi saaada avattua suuni.

Televisiosta kuuluva änäri kantautuu oikein hyvin keittiöön asti ja kuulen kuinka pelissä syntyy maali. Silloin päätän lähteä. Kävelen varmoin askelin olohuoneeseen ja istahdan sohvalle veljeni viereen. Brody vilkaisee minua nopeasti, mutta kääntää katseensa nopeasti peliin.

"Kai sinä tiedät, että olet minulle yksi maailman tärkeimmistä ihmisistä ja sinun mielipiteelläsi ja asenteellasi on minulle paljon merkitystä?" Kysyn ja kysymykseni saa Brodyn laittamaan pelin pauselle. Hän laskee Xboxin ohjaimen pois kädestään ja kääntyy jälleen katsomaan minua. Hän ei kuitenkaan sano mitään vaan odottaa ilmeisesti minun jatkavan puhumista.

Minua vain pelottaa, että vielä tämänkin jälkeen Brody ei muuta mielipidettään tai asennettaan Codya kohtaan. Olen yleensä osannut aavistaa tai lukea veljeni tulevat reaktiot tai sanat, mutta nykyään olen arvioinut kaiken aivan väärin hänen osaltaan. Minun ja Codyn suhde ei saa aiheuttaa välirikkoa minulle ja veljelleni, mutta sama koskee myös toisinpäin.

"Minä olen antanut Codylle toisen mahdollisuuden, joten miksi sinä et voi antaa?"

"Koska hän satutti sinua, Iz!" Brody lähes huutaa minulle. "Hän satutti sinua todella pahasti, enkä ymmärrä, että miten voit antaa hänelle anteeksi sen kaiken mitä hän teki ja laittoi sinut käymään läpi. Hän ei ole ollut täällä vuoteen eikä ole huomannut miten paskasti se kaikki vaikutti sinuun. Eikä hän huomannut sitä kuinka iloinen ja huojentunut sinä lopulta olit, kun hän oli poissa."

"Mutta kai sinä olet huomannut kuinka onnellinen minä olen nyt? Luuletko sinä, että otin Codyn tuostaa vain takaisin? En todellakaan ottanut. Minä ihan ensinnäkin huomasin, että hän on muuttunut. Minä tiedän, että hän ei tule enää satuttamaan minua sillä tavalla. Ja toisekseen..... Minä rakastan häntä, Brody. Olen tämän koko ajan rakastunut. Ei ne tunteet ole missään vaiheessa hävinnyt minnekään."

Yritän puhua mahdollisimman rauhallisesti, koska en halua korottaa ääntäni. En halua, että tämä muuttu huutamiseksi tai riitelyksi.

"Sinä et voi olla varma siitä. Et voi tietää satuttaako hän sinua taaas."

"Sinun pitää antaa hänelle mahdollisuus. Anna hänelle vielä mahdollisuus, niin sinä näet sen itsekin. Näet millainen Cody nykyään on. Minä olen ihan oikeasti todella onnellinen. Asiat ovat tällä hetkellä todella hyvin, lukuun ottamatta meidän välejä", sanon ja otan veljeäni kädestä. Brody puristaa kättäni, mutta vetää minut sitten lähes välittömästi halaukseen.

"Minä lupaan yrittää. Meistä ei varmasti tulee parhaita kavereita, mutta kyllä minä näen tuon kaiken onnellisuuden sinusta. Ehkä jos minä yritän, niin voin nähdä Codyn muuttuneen ja ehkä voin jopa hiukan ruveta pitämään hänestä."

"Ja minä lupaan, että jos hän tekee jotain tyhmää, niin sinä saat taas halutessasi hakata hänet", sanon nauraen, vaikka tiedän että sille ei tule tarvetta. En halua kenenkään pilaavan niitä söpöjä kasvoja.

"Tuo kuulostaa kieltämättä aika hyvälle", Brody sanoo nauraen ja vetäytyy halauksesta. Hän nappaa ohjaimen takaisin itselleen ja jatkaa peliään. Minä katselen hiljaisuudessa hänen peliään, joka minua ei nyt yhtään kiinnosta. En vain jaksa liikkua tästä yhtään minnekään. enkä pystykään tekemään mitään muuta kuin hymyilemään.