Chapter eleven

450 20 2
                                    

Katselen puhelimesta vähän väliä kelloa ja odotan ajan vain menevän nopeammin. Tämä odottaminen on todella ärsyttävää. Odotan, että milloin tulee aika lähteä koululle katsomaan sitä peliä. Uskon, että se tulee piristämään mieltäni. Ja sitähän minä todella nyt tarvitsen.

"Älä oikeasti viitsi miettiä sitä kusipäätä enää, Iz. Minä niin tiesin, että hän aiheuttaa onglemia tulollaan. Hän ei ole ollut täällä edes viikkoa ja näin paljon on ehtinyt tapahtua. En voi uskoa sitä jätkää", Emma sanoo ja nostaa katseensa minuun.

"Minä en vain uskonut, että hän voi enää millään tavalla satuttaa minua tai vaikuttaa tunteisiini. Olin ilmiselvästi väärässä."

"Kyllä se siitä. Saat vähän muuta ajateltavaa, kun me lähdemme sinne peliin."

Onneksi niin. Minä yritän niin kovasti olla miettimättä Codya, mutta hän aina vain jotenkin pääsee takaisin mieleeni. En pääse hänestä koskaan eroon. Minusta oikeasti tuntuu siltä. Koulua ei ole enää pitkään jäljellä, mutta tätä menoa tämä tulee olemaan yhtä helvettiä. On mennyt vasta alle viikko hänen paluustaan ja minulla on jo tälläinen olo.

Minun pitää oikeasti vain vältellä häntä. Meillä ei matikan lisäksi ole kuin yksi yhteinen kurssi, joten välttely koulussa onnistuu varmasti aivan loistavasti. En saa vaan kiinnittää häneen liikaa huomiota tai antaa hänen päästä pääni sisälle, toisin sanoen hän ei saa päästä liian lähelle minua. Hän ei saa käydä työpaikallani silloin, kun minä olen siellä. Vaikka kuinka yritän olla välittämättä hänestä siellä, niin ei se ole silti mitenkään helppoa.

"Pitäisikö minun kysyä Thomasilta, että haluaisiko hän viettää kanssani aikaa pelin jälkeen?" Lausun ajatukseni ääneen, joka saa Emman tiputtamaan puhelimen viereensä.

"Haluaisitko sinä taas nukkua hänen vieressään? Vai ajattelitko, niin, että hän sitten vielä myöhemmin heittäisi sinut kotiin?" Hän kysyy virnuilleen, jolle minä pudistelen hymyillen päätäni.

"Tottakai minä nukkuisin mielelläni Thomasin vieressä. Nukuin oikeasti hyvin, ja se tuntui vielä niin oikealta. Kaikki hänen kanssaan tuntuu niin oikealta."

"En vain ymmärrä. Miksi et sitten esittäydy hänen vanhemmilleen tai kerro Thomasille sinun vanhemmistasi. Ja miksi ihmeessä et kutsu häntä poikaystäväksi tai hän sinua tyttöystäväksi?"

"Minä tiedän, että jossain vaiheessa minun pitää kertoa Thomasille totuus. Varsinkin jos on edes jonkinlainen mahdollisuus yhteiselle tulevaisuudelle. Minua kuitenkin pelottaa aika paljon. Hän on varmasti luonut mielessään minusta sellaisen kuvan, että minulla on hyvät vanhemmat ja sitä rataa. Tosin kuulostaa hiukan järjettömältä, että Thomas muuttaisi mielipiteensä minusta sen takia. Ei ihan kuulosta häneltä."

En tiedä, että mitä kaikkea olen oikein uskotellut itselleni. Kyse onkin nyt loppupeleissä siitä, että miksi en kertonut hänelle aikaisemmin. Kyllä tosin luulisin hänen ymmärtävän, että se pelotti ja hävetti minua. Pelottaa ja hävettää edelleen.

"Kyllä minä tiedän, että et puhu mielellään vanhemmistasi. Sinun pitäisi kuitenkin olla Thomasille täysin rehellinen. Hänkin on ollut sinulle. Ja sitten teidän pitää oikeasti julkistaa teidän suhteenne tai jotain! En kestä tuota teidän ikuista jahkailua."

Hymyilen parhaan ystäväni sanoille, kun samalla jään miettimään niitä. Sekin asia pitäisi ehkä ottaa Thomasin kanssa puheeksi. Me pidämme toisistamme ja nautin hänen seurastaan. Minun pitää myös tavata hänen vanhempansa, vaikka se kaikki jännitys meinaan tappaa minut.

Cody unohtuu oikeasti todella nopeasti, koska pystyn vain miettimään sitä kuinka pääsen kohta kannustamaan Thomasia. Haluan mennä ihan siihen eteen, että voin nähdä hänet hyvin siinä kentällä. Silloin meidän pitää lähteä ajateltua aikaisemmin, mutta eipä se varmaan mitään haittaa. Emman pitää päästä koululle joka tapauksessa ajoissa, kun hän koikkelehtii siellä muiden joukkuekavereidensa kanssa. Samalla minä pääsen istumaan siihen eteen, kun olen siellä sen verran ajoissa.

Bleeding love//IN FINNISHWhere stories live. Discover now