Bleeding love//IN FINNISH

Chapter two

Herään perjantaina yllättävän pirteänä. Tässä jaksossa en ole jaksanut olla mitenkään aktiivinen ja olen oikeastaan aina väsynyt. Tämä päivä on kumminkin poikkeus. Minulla on seitsemän tuntia koulua, eikä se ollenkaan houkuttele. Seuraavassa jaksossa minulla sattuu onneksi vaan olemaan pari tuntia perjantaina, jota en oikeasti malta odottaa.

Hieron väsyneitä silmiäni ja nousen pystyyn. Verhojen raoista tulee sen verran valoa, että joudun siristelemään silmiäni. En jaksa yrittää peittää valoa mitenkään, koska menen kumminkin nyt kylpyhuoneeseen ja siellä laitan valon päälle. Tulen siis soikaistumaan joka tapauksessa.

Käyn kylppärissä ja palaan sitten takaisin huoneeseeni. Mieleeni tulee hirveä määrä asioita, jotka minun tekisi mieli tehdä. Haluan siivota huoneeni, tehdä kaikki läksyni ja käydä lenkillä. Minulla ei kumminkaan ole läheskään aikaa tehdä sitä kaikkea, mutta se ei kumminkaan saa hyvää mieltäni lähtemään.

Valitsen itselleni vaatteet ja laitan ne päälleni. Kouluun laitan vaan hupparin ja farkut. Tulenhan minä ennen peliä käymään kotona, joten silloin pitää vaihtaa vaatteet, meikata ja tehdä myös jotain minun hiuksilleni.

Kävelen meikkipöytäni luo ja nappaan siitä hiusharjan. Harhaan hiukseni ja laitan sen jälkeen hajuvettä. Huokaisten käännyn katsomaan peiliäni ja tuijotan omaa peilikuvaani. Siitä käännän katseeni seinälle, jossa on kaikki kuvat. Katson yhtä kohtaa, josta puuttuu yksi kuva. Minun on oikeasti pakko saada siihen joku kuva. Ehkä tämän iltaisilta treffeiltä saisin jonkun.

"Iz! Ala laittaa hiukan vauhtia!" Brody huutaa alhaalta ja minä vilkaisen itseäni vielä kerran peilistä. Nappaan lattialla olevan laukun, jonka illalla jo pakkasin. Menen alakertaan, jossa Brody odottaa jo eteisessä.

Minä en sano hänelle vielä mitään, vaan vedän kengät jalkaani ja nappaan sitten takin päälleni. Brody katsoo pukeutumistani, mutta hänen katseensa siirtyy muualle, kun äiti voihkii jotain. Ihan ilmiselvästi hänellä näyttää olevan jälleen krapula. Tosin en odottanutkaan mitään muuta. Jätän asian miettimisen ja laitan vielä huivin kaulani ympärille. Brody nappaa autonavaimet ja menee jo ulos. Minä otan lapset lipaston päältä ja menen Brodyn perässä.

Nyt minulla on jälleen sellainen hetki, että mietin jos äiti olisi raitis. Hän kävisi ehkä töissä ja Brody olisi päässyt yliopistoon. Ehkä minäkin olisin täysin erilainen ihminen. Minua tosin aina ahdistaa ajatella asiaa, koska se ei tule koskaan tapahtumaan.

"Monelta sulta loppuu koulu?" Brody kysyy ja pyyhkii lumia pois auton päältä. Minä kävelen Brodyn vierestä vänkärin puolelle ja katson veljeäni auton toiselta puolelta.

"Minulta loppuu koulu kolmelta."

"Minulta loppuu työt puoli viisi. Pääsetkö sinä bussilla vai jäätkö sinä odottamaan minua?" Brody kysyy ja pyyhkii viimeiset lumet auton päältä. Hän avaa oven ja työntää harjan sinne takaisin. Hän ei vielä mene autoon, koska näyttää odottavan minulta vastausta.

"Pääsen varmaan Emman kyydillä. Hulluhan minä olisin jos jäisin sinua sinne odottamaan", sanon päätäni pyöritellen ja avaan auton oven. Menen istumaan ja Brody tulee perässä. Hän yrittää startata auton, joka ei meinaa jälleen käynnistyä. Täällä ei ole pakkasta paljoa mitään, joten tämä ongelma ei johdu siitä. Meidän pitäisi oikeasti hankkia uusia auto, mutta eipä ole paljoa rahaa.

"Helvetin helvetti! Ei nyt!" Brody huutaa ja yrittää edelleen käynnistää autoa. Varmaan sadannella kerralla auto viimein käynnistyy ja Brody huokaa. Kello on puoli kahdeksan, joten Brody kyllä kerkeää hyvin töihin. Minä puolestani olen koululla aikaiseen, mutta enpä valita. Siinä on aikaa vaikka tehdä läksyjä.

Brody peruuttaa pihasta nopeasti pois ja ajaakin hiukan ylinopeutta. Minä en oikeastaan välitä, koska olen ennenkin ollut Brodyn kyydissä, eikä tämä ole mitenkään uutta. Ihmettelen tosin, että häneltä ei ole vielä kortti lähtenyt. Jos voin sanoa, niin hänellä on kyllä hyvä tuuri.