Bleeding love//IN FINNISH

Chapter nine

Nukuttuani pommiin olen myöhässä. Heräsin suunnilleen kymmenen minuuttia ennen koulun alkua. Vedin vain nopeasti vaatteet päälleni ja harjasin hiukset. Nappasin tallista polkupyöräni, jolla en kyllä ole ajannut pieneen ikuisuuteen. Ajoin koululle todella kovaa ja pääsin perille, kun tuntia oli kulunut kymmenen minuuttia. En minä kieltämättä hirveän myöhässä ole. En ainakaan niin myöhässä kun kuvittelin olevinani. Käyn hakemassa kirjan lokeroltani, kun samalla hieron väsyneitä silmiäni.

Cody lähti meiltä eilen vain kymmenen minuuttia ennen Brodyn tuloa. Oli kyllä niin vähästä kiinni, että he olisivat törmänneet. Sydämeni ihan hakkasi illalla sen jälkeen, kun veljeni tuli. Se oli jotenkin niin jännittävää, mutta ei kyllä hyvällä tavalla. Cody olisi saanut toisen selkäsaunan, jos olisi ollut yhtään pidempään.

Hän nukahti meidän sohvalle, enkä minä kehdannut ajaa häntä heti pois. Hän nukkui siinä kaksi ja puoli tuntia, ennen kuin herätin hänet ja Cody sitten lähti. Eilinen ilta oli niin outo ja olen siitä kyllä aika sekaisin. Thomas ei saa koskaan tietää siitä. En halua kertoa hänelle siitä, koska se aiheuttaisi meidän välille vain ongelmia, enkä minä halua sitä.

En Codyn takia.

Vedän syvän henkeä, kun koputan luokan oveen. Meillä on matikkaa, joka tarkoittaa, että Thomasin lisäksi tällä tunnilla on myös Cody. Vaikka uskon 50 prsenttisesti, että hän on päättänyt jäädä tällä kertaa kotiin. Hänen naamansa nimittäin oli sen näköinen.

Koputan oveen kaksi kertaa mistä seuraa hiljaisuus. Luokasta ei kuulu kenenkään ääni, mutta yhdet askeleet kuuluu. Opettaja on mitä ilmeisemmin keskeyttänyt opetuksensa ja on nyt tulossa avaamaan minulle oven. Minua ahdistaa, että kaikki tuijottavat minua. En tiedä miksi ihmiset tekevät aina niin, jos joku myöhästyy. Siksi en tykkää tulla myöhässä tunnille. Se on todella ärsyttävää.

"Isabella. Olet melkein viisitoista minuuttia myöhässä", opettaja sainoo moittivasti, mutta minä vain hymyilen hänelle hiukan.

"Tiedän. Anteeksi siitä", sanon ja astun peremmälle luokkaan. Huomaan Thomasin istuvan takana - juuri siellä missä me yleensä istumme. Yllätyn vain todella, kun Cody istuu siinä edessä. Samalla paikalla, kun viime tunnilla. Olen oikeasti yllättynyt, että hän tuli kouluun.

"No mene vain istumaan ja kaiva kirja esille. Thomas voi auttaa sinut mukaan. Olemme käsitelleet tunnin asian jo kohta", opettaja sanoo, eikä ilmeisesti huomaa, kun pudistelen päätäni. Herra isä kun pitää aina edetä todella nopeasti eteenpäin näissä asioissa. Ei meinaa millään pysyä perillä. Siksi en mielellään ole miltään tunnilta koskaan poissa. On ihan hirveää, jos jään paljon jälkeen. Yhdellä kurssilla olin kipeänä viikon ja jäin matikassa rutkasti jälkeen. Se koe ja koko kurssi meni matikan osalta ihan päin helvettiä.

Tajuan liikkua luokan edestä paikalleni Thomasin viereen. Hän hymyilee minulle ja nappaa reppunsa pois tuoliltani.

"Hei. Minä jo luulin, että jotain vakavaa sattui, kun sinä et tullut ajoissa."

"Minä nukuin vain pommiin. Nukuin huonosti", sanon totuudenmukaisesti ja kaivan kirjani nopeasti esiin. En halua, että opettaja valittaa minulle enää yhtään mistään.

"Eihän se eilinen varmasti ollut mitään vakavaa? Sinä nimittäin eilen kuulostit puhelimessa aika vakavalta", Thomas kuiskaa minulle ja vilkaisee opettajaa, joka opettaa luokan edessä. Ei hän edes huomaa, että me juttelemme tai sitten häntä ei vain kiinnosta. Hän aika harvoin huomauttelee kaverin kanssa puhumisesta tai puhelimista. Kaikesta muusta hän jaksaa aina huomautella.

"Brodylla oli vain huolia, enkä voinut jättää häntä pulaan", sanon ja tuijotan Codyn selkää. Hän liikkuu hiukan, ja tiedän hänen kuuntelevan tätä keskustelua. Hän on varmasti kuullut jokaisen sanan jonka olen sanonut Thomasille ja toisinpäin.