Bleeding love//IN FINNISH

Chapter eighteen

"Mitä sinä teet täällä?"

Nostan katseeni hiukan viiveellä puoliksi täytetystä sudokusta. Joku on yrittänyt tehdä sitä, mutta todella huonoin tuloksin. Olen vuoroni aikana täyttänyt tuota sudokua päässäni, kun ei ole oikein ollut mitään muuta tekimistä.

Torstaisin on yleensä aika hiljaista. Tietysti minulla oli koulun jälkeen jälki-istunto. On ollut maanantaista lähtien ja vielä vähän yli viikko jäljellä. Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että se on ollut todella kamalaa.

"Otin hiukan lisää vuoroja. Tulet varmasti näkemään minua myös viikolla aika paljon", vastaan kummastuneen näköiselle Landonille. Hän istuu alas ja minä kaadan hänelle kahvia, koska tiedän hänen ottavan sitä.

"No mites sinulla jää nyt aikaa koululle? Tai entä Thomasille? Luulisi, että hän olisi pitämässä sinulle seuraa", Landon kyselee, joka saa minut hetkeksi aikaa jähmettymään paikalleni.

En ole vaihtanut Thomasin kanssa yhtään sanaa kokonaiseen viikkoon. Hän vain totesi minulle siellä käytävällä, että minun pitää miettiä mitä oikeasti haluan, ja hän on oikeassa. Tuntuu vain niin oudolta. Olemme istuneet koko viikon vierekkäin matikassa, mutta emme ole puhuneet mitään.

Sama asia on oikeastaan ollut myös Codyn kanssa.

Kyllä hän kysyi minulta, että miten veljeni kanssa meni. Annoin hänelle rehellisen vastauksen. Se meni ihan surkeasti. Kerroin Brodylle, että Cody oli meillä yötä ja mainitsin myös, että hän ei ole enää se sama ihminen. Emme oikein ole puhuneet paljoa mitään. Kumpikaan ei ole edes kotona paljoa. Tämä viimeinen viikko on ollut monella tapaa niin ahdistava.

Minun pitää käydä kaikkien kanssa jonkinlainen keskustelu, mutta en tiedä mitä sanoa. Emmalle on varmaan kaikista vaikein puhua. Hän tietää oikeastaan vain sen, että minä ja Thomas olemme ottaneet etäisyyttä. Ei hänellä ole mitään hajua minun ja Codyn lämpimistä väleistä tai minun jälki-istunnosta. Kuulen varmasti kunniani kun kerron kaiken hänelle.

Thomasille, Codylle ja veljelleni puhuminen pelottaa minua myös, mutta se on hoidettava pois alta. Mahdollisimman nopeasti. Haluan kertoa heille kaikille mitä minä oikeasti ajattelen. Heidän pitää tietää se.

"Kyllä minulla aikaa riittää", saan vastattu Landonille lopulta, mutta käännän katseeni ovelle, kun se kilahtaa. Suuni aukeaa hiukan hämmennyksestä, kun Thomas astuu vanhempiensa kanssa sisään. Thomas näyttää yhtä hämmentyneeltä kuin minäkin. Hän todennäköisesti oli aika varma, että en ole töissä. Todella harvoinhan minä teen viikolla vuoroja.

Voi helvetti sentään.

"Isabella! Mukava kun satut olemaan täällä!" Thomasin äiti huudahtaa ja kävelee nopeasti tiskille. Hän tervehtii Landonia, joka saa minut nopeasti yhdistelemään joitakin Landonin kertomia asioita. Muistiini tuleekin nopeasti se kuinka hän kertoi tuntevansa Thomasin vanhemmat.

"Hei", sanon nopeasti, että en vaikuta töykeältä. Kohta kaikki kolme seisovat tiskin toisella puolella, enkä oikein tiedä minne katsoa. Emmakaan ei ole töissä. On täällä kokki, mutta tällä puolella olen täysin yksin.

"Ehditkö sinä tauolle? Voisit juoda kahvit meidän kanssa?"

En aluksi vastaa mitään. Raavin kättäni ja välttelen katsekontakia Thomasin kanssa. Luulen, että hän tekee täysin samaa. En halua olla epäkohtelias, mutta enhän minä voi heidän seuraansa mennä. Thomas ei ilmeisesti ole sanonut mitään tästä tilanteesta, joten he luulevat kaiken olevan hyvin meidän välillä. En pysty nyt istumaan samassa pöydässä Thomasin kanssa ja varsinkin kun hänen vanhempansa ovat myös paikalla.

"Et varmasti ole pitänyt taukoa pitkään aikaan, jos olet edes pitänyt ollenkaan", Landon puuttuu mukaan keskusteluun, joka saa minut vilkaisemaan häntä nopeasti.