Bleeding love//IN FINNISH

Chapter twelve

Thomas ajaa autonsa pihaan hiljaa ja sammuttaa moottorin. Minä jään tuijottamaan meidän vieressä olevaa autoa, ja pyörittelen päässä kaiken maailman asioita, tai lähinnä Thomasiin ja hänen vanhempiin liittyviä ajatuksia.

Nyt ajatus heidän näkemisestä ei ahdista minua niin paljon. Tiedän pystyväni tähän. Ei se voi oikeasti olla niin hirveää. Ei minulla tunnu edes olevan paljoa vaihtoehtoja. En minä kehtaa lähteä lätkimään tai kehtaa pyytää Thomasia viemään minua kohtiin. Tämä on nyt vain hoidettava.

"Mennään sisälle."

"Oikeasti?" Thomas vierestäni kysyy ja kääntyy katsomaan minua.

"Joo. Meidän piti tavata vasta viikon päästä, mutta eikö se ole vain sama hoitaa heti pois alta? Toivottavasti vanhempasi eivät vain suutu, että tulen teille."

"Eivät he mitään suutu. Mennään vain", Thomas sanoo ja nousee autosta ylös. Minä nousen myös, ja huomaan Thomasin ottavan vielä kassin takapenkiltä.

Kierrän auton toiselle puolelle, ja jään katsomaan taloa jossa valot ovat päällä. Haluan kovasti uskoa siihen, että Thomasin vanhemmat pitävät minusta. Olet oikeasti ajatellut asiaa niin paljon ja nyt viimein saan sitten tietää miten asia on. Tämän jälkeen minun ei enää tarvitse jännittää heidän tapaamistaan.

Menemme Thomasin kanssa pihan halki kuistille ja siitä ulko-ovelle. Juuri kun Thomas on avaamassa ovea, niin naapurin pihalta kuuluu jotain. Käännän katseeni nopeasti sinne ja huomaan kuinka Melissa on käyttämässä Diegoa pihalla. Mietin heti, että miten usein Thomas oikeasti käyttää tuota koiraa ulkona, tai miten hän jaksaa. Tuntuu, että hän on koko ajan tekemässä jotain.

"Hei!"

"Hei", vastaaan ystävällisesti Melissalle, kun hän kävelee naapureidensa pihalle koiransa kanssa.

"Tarvitsetko sinä apua?" Thomas kysyy välittömästi, kun näkee naapurinsa.

"En todellakaan tarvitse. Minä osaan itse pitää tästä hihnasta kiinni. Kiitos huolenpidosta, Thomas", Melissa vastaa ja kävelee meitä lähemmäs. Hän katselee minua, kun päästää samalla Diegon irti. Koira juoksee suoraan minun ja Thomasin luo. On tämä oikeasti vain niin söpö. Ehkä minäkin saan joskus hankittua itselleni koiran.

Minä kyykistyn silittämään koiraa, ja siinä samalla unohdan kokonaan sen faktan, että näen todennäköisesti parin minuutin kuluttua jo Thomasin vanhemmat.

"Kiva, että olet taas viettämässä aikaa Thomasin kanssa, Isabella. Olet löytänyt itsellesi todella hyvän poikakaverin. Et voi löytää yhtään mistään parempaa. Hän huolehtii sinusta."

"Minä tiedän, että mistään ei oikeasti voi löytää parempaa", sanon ja samalla nousen ylös. Thomas rapsuttelee jalkojensa juuressa olevaa koiraa, ja samalla tuntuu kuuntelevan aika mielenkiintoisen näköisenä tätä keskustelua.

"No minä jätän teidät nuoret jatkamaan teidän iltaa", Melissa sitten tokaisee ja kutsuu koiraansa takaisin luokseen. Diego kävelee ihan kiltisi Melissa luokse, jossa hänet laitetaan takaisin hihnaan.

"Minä tulen huomenna käyttämään Diegoa pihalla", Thomas vielä huutaa Melissan perään, jonka näen näyttävän peukkua.

Kiskoan takkia paremmin päälleni, koska tässä seistessä tulee kylmä. Nostan katseeni Thomasiin, joka kääntyy ympäri ja aukaisee oven. Heti ensimmäisenä nenääni kantautuu ihana ruoan tuoksu. Nälkäni kasvaa vain entisestään.

"Äiti? Isä?" Thomas huutaa.

"Olemme keittiössä! Miten pelisi meni?" Kuuluu naisen ääni, joka saa minut vetämään syvään henkeä. Vedän takin pois päältäni ja kengät jalastani. Lasken myös pienen laukkuni lipaston päälle, ja käännyn sitten katsomaan Thomasia, joka katsoo minua rohkaisevasti.