Bleeding love//IN FINNISH

Chapter seven

"Älä nukahda siihen", Emma sanoo ja tönäisee minua mennessään. Minä vilkaisen häntä nopeasti, mutta sitten jään tuijottamaan kahvipannua. Kaksi peräkkäin huonosti nukuttua yötä ei ole hyvä kombo. Koeviikkokin lähestyy ja minun pitäisi ruveta lukemaan kokeisiin, vaikka minulle ei ole yhtään motivaatiota. Ei yhtään.

"Voisit kaataa minulle kahvia, niin et nukahda siihen", Landon hekottaa takanani, mutta se saa minut toimimaan. Kaadan Landonille lisää kahvia ja huokaisen syvään.

"Etkös sinä huomenna lähde?" Kysyn, koska muistelen Landonin vasta kertoneen, että hän lähtee taas viemään jotain lastia.

"Joo. Huomenna on lähtö. En pääse nauttimaan tästä hyvästä kahvista ja täydellisestä palvelusta pariin päivään."

"Minä tiedän, että me ollaan korvaamattomia", Emma sanooo nopeasti ja tulee seisomaan viereeni. Käyn niin hitailla, että en edes tajunnut hänen tulleen tuohon.

"Olet oikeassa", Landon vastaa ja vie kahvikupin huulilleen. Hän nappaa samalla lehden tiskiltä, joka tuli tänään.

Minä menen raivaamaan tyhjistä pöydistä astioita pois, koska nyt tuppaa olemaan aika rauhallista. Ei täällä tähän aikaan ole tiistaina porukkaa paljoa yhtään. On ihanan rauhallista, jota mitä aina välillä kaipaan, silläkin uhalla että on todella tylsää. Nyt täällä on ihanan rauhallista, mutta ei tylsää. Voin siivota pöydät, kun Emma on tiskillä.

Kokoan käteeni suuren kasan lautasia, jotka minun pitäisi viedä keittiöön. Voisin viedä nämä kahdessa erässä, mutta kyllä tämä näinkin onnistuu. Kerkeän mennä vain tiskin taakse, kun ovi käy ja käännän katseeni ovelle. Thomasin katse kohtaa heti minun katseen, joka saa minut automaattisesti hymyilemään.

"Hei. Ajattelin treeninen jälkeen tulla syömään tänne", Thomas sanoo välittömästi ja kävelee tiskille. Hän istuutu alas, mutta minun on pakko mennä keittiöön. Lautaset kädessäni alkaa painaa niin paljon, että niistä on päästävä eroon. Sanon samalla meidän kokille, että tekee jonkin hampurilaisen. Tiedän Thomasin pitävän tämän paikan aterioista. Hän on viettänyt täällä jonkin verran aikaa.

"Tilasin sinulle hampurilaisen. Halusithan sinä sellaisen?" Kysyn, kun palaan takaisin.

"Joo. Kyllä sinä näytät tietävän, että mistä minä pidän eniten", Thomas sanoo hymynsä kera, jolloin kuulen Emman tuhahahtavan kuuluvasti, mutta myös hiukan huvittuneena.

"Justiinsa. Nyt taitaa olla minun aika lähteä tästä. Minä voin siivota nuo pöydät loppuun, ja laittaa hiukan lisää suolaa ja pippuria", hän sanoo ja nappaa matkalla rätin mukaansa. Minä jään tuijottamaan Thomasin sinisiä silmiä, jotka eroaa niin hyvin Codyn tummista silmistä. Thomasin silmät ovat niin kirkkaat ja täynnä valoa.

"Tulitko sinä suoraan treeneistä vai kävitkö kotonasi?"

"Meinasin käydä ensin kotona suihkussa, mutta kävin sitten koululla. Pääsen tänne nopeammin jos tulen suoraan treeneistä. Onko sinulla vielä paljon vuoroa jäljellä?"

"Pari tuntia. Sitten pääsen nukkumaan", sanon haukotellen ja samalla kuulen kokin sanovan, että hampurilainen on valmis. Käyn hakemassa sen keittiöstä, ja lasken hampurilaisen ja ranskalaiset Thomasin eteen. Thomas kiittää ja rupeaa syömään ranskalaisiaan.

Minä annan hänen syödä kaikessa rauhassa ja siinä samalla täytän suola- ja pippurisirottimet täyteen tästä tiskiltä. Emma on parhaillaan tekemässä sitä pöydissä, joissa niitä sirottimia on. Ehdin vielä pyyhkiä tiskin huolellisesti ja antaa Landonille hänen pyytämiään keksejä.

"Siitä huomisesta...", Thomas aloittaa juuri kun lasken keksit Landonin eteen. Huomaan hänen kasvoillaan tietäväisen näköisen hymyn, mutta en kehtaa sanoa siitä hänelle mitään. Käännyn vain ympäri ja odotan Thomasin jatkavan lausettaan. "Tai siis onhan huominen edelleen voimassa?"