Bleeding love//IN FINNISH

Chapter twenty-four

Ei mennyt kauaa kunnes Emma ilmeistyi meille. Hän ei näyttänyt aluksi ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Hänelle lopulta riitti vain se, kun sanoin Codyn nimen. Hän näytti heti tajuavan mitä oli tapahtunut.

Meni hetki ja toinenkin ennen kuin nukahdin. Emma silitteli hiuksiani ja antoi minun vain itkeä. Ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun itken itseni uneen. Cody on oikeasti ainut henkilö joka on saanut minut itkemään näin paljon. En halua edes yrittää laskea kuinka monesti olen itkenyt itseni uneen hänen takiaan.

Hän ei kuitenkaan tunnu jättävän minua edes unissani minua rauhaan. Herään painajaiseen ja katselen pimeää huonettani. Hengitän raskaasti ja yritän paikallistaa ystävääni. Emmaa ei vaan löydy mistään.

Ihan muutaman sekunnin yritän rauhoitella itseäni, kunnes nousen istumaan ja tunnen itseni yksinkertaisesti ihan muserrutuksi. Vilkaisen puhelimestani kelloa, joka näyttää yhtätoista. Tuntui että olisin nukkunut vain muutaman minuutin, mutta ilmeisesti se oli sittenkin muutama tunti.

Ehkä minun pitäisi mennä etsimään Emma ja selittää tämä tilanne hänelle paremmin. Sain vain oikeastaan kerrottua hänelle, että Cody teki sen taas. Tunsin myös puhuvan hänelle pitkään luottamuksesta ja kuinka Cody rikkoi sen taas.

Nousen hitaasti pystyyn ja otan puhelimen hupparini taskuun. Lähden ulos huoneestani, mutta täältä talosta ei kuulu yhtään mitään. Kurtistan hiukan kulmiani ja lähden kohti rappusia. Ei tämä kyllä ehkä mitenkään erikoista ole. Brody on luultavasti huoneessaan ja Emma alakerrassa katsomassa telkkaria.

Juuri nyt kyllä haluaisin, että Brody ei olisi täällä. En haluaisi hänen näkevän minua enää tälläisenä. Vaikka olenkin näin romuna, niin hän varmasti nauttii siitä, että oli koko ajan oikeassa. Ja hän varmasti odottaa kuinka sanon sen hänelle.

Saavun alakertaan ja kuulen pientä supinaa keittiöstä. Hiivin lähemmäksi, kunnes erotan mitä siellä puhutaan.

"Minä tiedän, että me tehtiin oikein eikä minua kaduta. On kuitenkin hirveää nähdä Iz tuollaisena. Hän on jälleen ihan paskana."

"Minä tiedän. Hänen on kuitenkin paljon parempi ilman Codya. Hän vielä ymmärtää itsekin sen", Brody vastaa parhaalle ystävälleni, jonka kuulen vain hymähtävän.

Olen hyvin hämilläni, joten olen jo astumassa keittiöön, kunnes näen jotain todella hämmentävää. Menen nopeasti takaisin eteisen puolelle ja yritän pitää itseni hiljaisena.

Mitä helvettiä?

Mistä lähtien Brody ja Emma ovat suudelleet toisiaan?

"Meidän pitää olla nyt Izin tukena. Ja pitää toivoa, että hän ei anna Codylle anteeksi tai kuuntele häntä."

"Hän pysyy varmasti todella kaukana hänestä. Toisaalta Cody voi olla tällä kertaa sinnikäs, koska hän ei oikeasti tehnyt yhtään mitään. Entä jos hän jotenkin tajuaa, että minä vein sen korviksen sinne sänkyyn?"

Emman sanat saavat minussa heräämään niin monta tunnetta. Ensiksi tunne pari kyyneltä poskellani, kunnes tunnen kuinka viha alkaa levitä kehooni. Hän ei oikeasti tehnyt sitä. Ei hän voinut. Hän on paras ystäväni. Onko hän koko ajan esittänyt, että tukee meidän suhdetta ja luottaa minun päätöksiini?

Kaikista tunteista ja kaikista ajatuksista, jotka pyörivät päässäni, niin vain yksi niistä on niin selkeä, että en voi lakata ajattelemasta sitä.

Cody ei ole tehnyt mitään.

"En usko hänen tajuavan, jos me ei anneta aihetta siihen. Nyt keskitytään vain siihen, että Izillä olisi parempi olla ja hän unohtaa sen kusipään", Brody vastaa Emmalle pitkän hiljaisuuden jälkeen. Minä olen täysin jähmettnyt paikalleni. Mieleni tekisi juosta ovesta ulos, mutta myös mennä huutamaan noille kahdelle.