Bleeding love//IN FINNISH

Chapter twenty-three

Töitä lukuun ottamatta koko viikonlopun vietin Codyn kanssa. Minulla on ollut ystävänpäivästä sellainen fiilis kuin huitelisin jossain pilvissä. En voi oikeasti olla hymyilemättä. Edes kouluun meneminen ei haittaa yhtään, vaikka minulla ei ole mitään motivaatiota opiskella.

Pamautan lokeroni kiinni ja katson ympärilleni. Brody ei ollut viime yönä kotona, joten Cody oli meillä. Aamulla meidän tiet kuitenkin erosivat, kun hän lähti käymään nopeasti kotonaan. Ensimmäinen tunti on jo mennyt ja mietin, että missä ihmeessä se jätkä voisi olla. Minun mielestäni meidän tunnit oli samalla käytävällä. Odotin siinä hetken kunnes päätin lähteä käymään lokerollani.

Silmäni kiinnittyy pitkään blondiin, joka kävelee joku koulukirja kädessään. Thomas ei ole ainakaan vielä nähnyt minua, joka antaa minulle enemmän aikaa. Kävelen vauhdilla hänen luokseen ja otan niin nopeasti hänen ranteestaan kiinni, että hän ei edes aluksi näytä ymmärtävän mitä tapahtuu.

Vieressä on varasto, joka on yleensä aina auki, ja on myös nyt. Kerkeän tönäistä Thomasin sisään ennen kuin hän irrottaa käteni hänen ranteestaan.

"Olen pahoillani", on ensimmäiset sanat jotka saan sanottua. Vedän oven perässäni kiinni ja käännyn katsomaan Thomasin silmiä. "En oikeastaan edes tiedä mistä aloittaa tai mitä kertoa sinulle."

"Sinun ei tarvitse olla pahoillasi, aloittaa mistään tai kertoa mitään." Thomas tokaisee ja yrittää siirtää minua edestä. Varasto ei satu olemaan mitenkään erityisen suuri, joten Thomas ei pysty vain kävelemään ohitseni ovelle. "Me ei seurusteltu tai mitään."

"Lopeta nyt tuo ja kuuntele minua!" Tiuskaisen hänelle ehkä ilkeämmin kuin minun oli tarkoitus. "Minä tiedän, että me ei olla missään vaiheessa seurusteltu, mutta meillä molemmilla oli tunteita toisia kohtaa, vai olenko väärässä? Minä vain haluan kertoa sinulle mitä tapahtui."

"Ei. Sinä et ole väärässä ainakaan kokonaan. Minulla oli ainakin tunteita, mutta en ole niinkään varma sinusta. Sinä et edes missään vaiheessa varoittanut tai mitään. Et kertonut minulle mitään", Thomas selittää tuohtuneena ja vaihtaa kädessä olevan kirjansa toiseen käteen. "Minua ei kiinnosta kuunnella sinun selityksiäsi, että saisit omatuntoasi hiukan puhtaammaksi."

En kerkeä sanoa mitään vastalausetta, kun Thomas on työntänyt minut hellävaraiseti seinää vasten ja onnistuu nopeasti pakenemaan varastosta. Minä jään surkeana katsomaan hänen peräänsä ja huokaisen.

Thomas on niin oikeassa.

Niin monesti minun piti sanoa hänelle jotain, mutta en koskaan sanonut. En ainakaan sillä tavalla jolla olisi pitänyt. Olen välittänyt vain omasta onnellisuudestani, enkä oikeasti yrittänyt mitenkään kunnolla tai erityisen kiinnostuneesti puhua minun ja Thomasin väleistä.

Vedän syvään henkeä ennen kuin astun varastosta ulos ja huomaan kuinka Emma nojaa kaapiani vasten. Hän ei onneksi huomaa sitä, että tulen ulos varastosta, vaan huomaa minut vasta vähän ennen kuin saavun hänen luokseen.

"Missä on sinun toinen puoliskosi?"

"En oikeastaan tiedä. Jossain täällä varmastikin", vastaan ja Emman väistyttyä avaan lokeroni uudelleen. Päätän heittää laukussa olevat kirjat sinne, koska mieleni ei tee kanniskella painavaa laukkua tunnilta toiselle.

"En kertonut tätä lauantaina töissä, mutta silloin perjantaina me tehtiin Jonathanin ja Thomasin kanssa se runojuttu yhdessä. He laittoivat siihen sinun nimesi ja minä laitoin Codyn", Emma aloittaa ja katselee ehkä vähän hermostuneen näköisenä kuinka käännyn katsomaan häntä. "Jonathan ei ollut edes paha. Tai siis hän käyttäyti erittäin kunnollisesti."