Editoin tätä pikkuhiljaa et kirjoitustyyli saattaa ajoittain vaihdella :)
EMIEL
Kauniit lupaukset olivat vain höyheniä sille hetkelle kun totuus repi kaiken jalkojen alta ja pudotti vaaleanpunaisten pilvien päältä.
Se tapahtui vasten tahtoa ja ainoa asia mitä pystyin tekemään oli antaa sen sattua, vaikka olin odottanut sitä vapautta kauemmin kuin uskalsin myöntää. Valo helvetin toisella puolella oli vapaus, joka odotti minua luokseen.
Kaksion lattialta erottui vaate jana eteisestä aina makuuhuoneen ovelle, jonka toiselta puolelta kuului epätasaista voihkintaa.
Otin seinästä toisella kädellä tukea. Askeleeni olivat raskaat, ihan kuin painovoima yrittäisi väkisin pitää minua paikoillaan.
Ovenkahva tuntui kylmältä vasten hiostavaa kämmentä ja epävarma tunne mahanpohjassa käski olla avaamatta sitä.
Voihkinta voimistui, enkä halunnut mitään niin paljon kuin saada epämääräiset palaset sopimaan vihdoin yhteen. Tiesin olleeni oikeassa ja nyt kun se varmistui, illuusio rikkoutuisi viimein.
Se särki odotettua vähemmän, eikä elämä loppunut siihen hetkeen. Ironisesti se tuntui uudelta alulta.
Ovi avautui, eikä kumpikaan heistä tuntunut huomaavan minua. He olivat liian lumoutuneita toistensa alastomista kehoista muistaakseen, että todellisuus odotti euphorian jälkeen.
Katselin turkoosi hiuksista miestä ja sen jälkeen hänen edessään polvillaan olevaa miestä, joka voihki hänen nimeään.
Nostaessa katseeni kohtasin silmät jotka joskus olivat turvasatama.
''Emiel,'' Acer sanoi järkyttyneenä, ääni väristen kuitenkin tavalla mikä kertoi hänen olevan ylpeä kiinnijäämisestään.
Hän yritti peiton kanssa piilottaa heidän hikisiä kehojaan, mutta verkkokalvoilleni oli ehtinyt palaa kiinni näky heistä.
Oksennus nousi kurkkuani pitkin, karvas maku polttaen kaiken tieltänsä. Yritin nielaista, mutta se vain pahensi palaa kurkussani, mikä kiertyi tiukemmin ympärilleni.
Hengittäminen sattui, raskas ilma kirvellen yrittäessäni saada tarpeeksi henkeä. Huone tuoksui tunkkaiselta, sekoitus heidän molempien hikeä ja haalistuneita hajuvesiä.
Painovoima jäädytti minut paikoilleen, eikä kehoni suostunut liikkumaan, vaikka mieleni huusi.
Acer työnsi minut oven suusta ulos, olkapää jääden polttelemaan väkivaltaisesta otteesta.
Katsoin hänen ohitseen sängyssä makaavaa miestä, ketä yritti haudata silmin nähtävän häpeänsä vaaleisiin lakanoihin. Hän hengitti raskaasti, silmät kastuen kyynelistä, joita hän ei ollut ansainnut.
Ovi sulkeutui ja Acerin käsi löysi tiensä takaisin olkapäälleni, painaen sormillaan ikävästi solisluuta. Olin liian tietoinen siitä kuinka heikko olin hänen edessään, pelkkää luuta ja ihoa ilman mitään millä taistella vastaan.
''Hei, kato mua,'' hän vaati samalla kun ote tiukentui.
Hän etsi katsettani, mutta osasin vain tuijottaa ovea hänen takanaan.
Viimeiset pari minuuttia toistuivat nyt nopeutettuna pääni sisällä, loputon silmukka mikä alkaessaan uudestaan pahensi etovaa tunnetta sisälläni.
''Sano jotain,'' hän aneli, melkein epätoivoisesti ennen kuin pienikin pehmeys katosi hänestä. ''Nyt sit oikeesti sanot jotain.''
Tiesin hiljaisuuteni turhauttavan häntä, mutta sulkutilassa oleva kehoni ei välittänyt vaarasta minkä se toi mukanaan.
YOU ARE READING
kauniita yhdessä
Romance"Häpeä mitä tunnet ei ole omasi.'' Emiel etsii paikkaansa maailmassa missä kukaan ei tunnu hyväksyvän häntä omana itsenään. Kulissien ja isoäidiltä jääneen miljoonaperinnön takana kaikki ei ole niin täydellistä kuin luulisi. Petollinen poikaystävä j...
