kauniita yhdessä

21.

EMIEL

Selkärangattomuus Lucan suhteen ajoi tilanteisiin missä en halunnut olla ja usein tuntui siltä, että hän käytti sitä hävyttömästi hyväksi.

Tarvitsin muuta ajateltavaa enemmän kuin itsesuojeluvaistoa, joten annoin periksi.

Epävarmuus nyki sydäntä, mikä yritti parhaansa mukaan hakata tietään rintakehästä ulos. Paha olo kiersi itsensä tiukasti mieleni ympärille, paine katkaisten hapen kulun ajatuksiin Torasta, sekä suoraan vastaajaan menneistä puheluista.

Syy Levin yllättävälle paluulle selvisi nopeasti. Nyt maailma ihaili häntä samalla tavalla kuin Luca, nähden vain sen mitä valokeila ylettyi valaisemaan. Varjot olivat aina suojelleet totuutta, varmistaen ettei se koskaan paljastuisi.

Levi oli tehnyt unelmistaan todellisuuden. Hän työskenteli maailmanluokan valokuvaajien, ja mallien kanssa muotimaailman säkenöivässä loisteessa.

Luca katosi viereltäni heti galleriaan astuttua, jättäen minut yksin ihmispaljouden keskelle. Tiesin löytäväni hänet veljensä luota, mutta pelkkä ajatus sai mahahapot nousemaan kurkkua pitkin.

En ollut tarpeeksi vahva kohtaamaan menneisyyttä, joten tyydyin shampanjalasin tuomaan lohtuun. Viileä lasi kädessä piti tarpeeksi maanpinnalla katsellessa valkoisia seiniä koristavia valokuvia.

Ensimmäisen lasin jälkeen etsin nopeasti toisen ja kolmannen. Kuplat kutittivat kurkkua, jättäen pehmeän hedelmäisen maun jälkeensä. Neljännen jälkeen koin olevani tarpeeksi itsevarma pystyäkseni olemaan pitämättä mistään kiinni.

Olin utelias siitä miten Levin tyyli oli kehittynyt, samalla löytäen oman tapansa erottua ainaisesti kilpailevalla alalla.

Kuvien valaistukset olivat uniikkeja, luoden epätavallisia yksityiskohtia ja tekstuuria. Ei ollut kieltämistä etteivätkö ne olisi kauniita.

Viimeinen kuva oli ainoa koko pienessä huoneessa, jokainen valokeila osoittaen siihen muuten pimeässä tilassa.

Mustavalkoinen kuva erottui muista. Muut hänen työnsä olivat värikkäitä, leikkien niin vastaväreillä kuin yllättävillä yhdistelmillä. Värikkyys loi mieleenpainuvan muistikuvan ja vahvoja mielipiteitä. Tämä oli hiljainen, melkein, olematon, mikä jätti jälkeensä vain haurautta mikä unohtuisi huoneesta poistuessa.

Kukaan muu kuin minä ei muistaisi sitä. Ehkä niin oli tarkoitus, koska kukaan muu ei tiennyt totuutta siitä.

Korvissa humisi, kehoni tuntuen yhtäkkiä painavalta ja liian suurelta pieneen tilaan.

Tuijotin pisamien koristamaa selkää, koholla oleva selkäranka rikkoen kalpean ihon tasaisen illuusion. Kylkiluiden päällä olevia haalistuneita mustelmia oli vaikea erottaa käsivarren varjon alta, mutta tiesin niiden olevan siinä. Murrosiän alussa keho oli tuntunut epäsopuiselta, raajat venyen ennen pituutta.

Silmissä sumeni, huoneeseen ilmestynyt puheensorina kadoten korvieni huminan alle. Halusin viiltää rintakehäni auki saadakseni revittyä pahan olon pois tulehtuttamasta. Ahdistus hyppi vapaasti hermoratoja pitkin. Hengittäminen sattui sillä keuhkoni olivat kykenemättömiä ottamaan tarpeeksi ilmaa sisäänsä.

Kotiin päästyäni makasin polttavan kuumassa suihkussa, yrittäen pestä varjoa kehostani pois. Se oli painanut itsensä niin syvälle kehoon, että siitä oli mahdotonta päästä eroon. Kaikki ne muistot jotka olin lukinnut mielestäni pääsivät taas vapaaksi, demonit tanssien onnellisena pimeyden keskellä mikä nielaisi minut hyökyaallon lailla mukanaan. Olin yksin niin syvällä, ettei yksikään valo näkynyt pohjalle asti.

Kaikki alkoi taas jokaista yksityiskohtaa myöten niin tarkasti, että aivan kuin se tapahtuisi ensimmäistä kertaa.

Löysin itseni auton takapenkiltä, käsi kietoutuneena kurkkuni ympärille samalla kuin toinen painoi suuni hiljaiseksi. Hiostava kämmen tuoksui tupakalta, sekä kaukaisesti ratin kuluneelta nahalta. Talven pimeys ja kylmyys löysi tiensä paitani sisälle, saaden ihoni kananlihalle ja kyyneleet kirvelemään polttavaa poskea vasten.