kauniita yhdessä

6.

TORA

Nooan ainainen kiukuttelu repi vähäisiäkin hermojani palasiksi koko illan. En pysty ymmärtämään miten aikuinen ihminen jaksoi olla ainainen päänvaiva.

Halusin lyödä jotain tai ehkä enemmänkin jotakuta, mutta tyydyin vain nielemään turhautumiseni ja keskittymään töiden tekemiseen vaikka väsymys teki ajatuksenjuoksusta hidasta.

Isä oli pari päivää ollut taas ties missä, lupasi huomenna illalla tulla takaisin ja halusi pitää vanhan kunnon perhekokouksen mistä ei koskaan seurannut mitään hyvään.

Rhean viimeisimmän katoamistempun takia isä oli ollut kirjaimellinen myrskynsilmä viimeiset pari päivää, joten olin ihan iloinen ettei hän ollut hengittämässä niskaani tällä hetkellä.

Tämä tietenkin taas vaihteeksi tarkoitti sitä, että olin Nooan epävirallisena lapsenvahtina ja pitämässä tätä minä hetkenä hyvänsä niskaan lahoavaa rakennusta kasassa.

Viikko oli onneksi ollut hiljainen, joten hermoni eivät olleet toistaiseksi kiristyneet turhan paljoa yrittäessäni pitää kaikkea edes jollain tasolla toimivana.

Jossain kohtaa Nooa onneksi sai revittyä jostain vähän energiaa ja järkeä takaisin päähänsä, joten uskalsin jättää hänet tiskin taakse hetkeksi yksinään.

En kyseenalaistanut Rowanin näkemistä tämän vapaapäivänä tai sitä, kuinka väsyneeltä se näytti.

Hän liittyi seuraani tupakalle vaikkei polta, minusta tuntui ettei hänkään välillä jaksanut Nooan lapsenomaista käytöstä ja asennetta.

Tämä jaksoi hetken miettiä ääneen tiskin päädyssä istuvaa Emieliä, mutta saatuaan lähinnä mitäänsanomattomia vastauksiksi aihe vaihtui hetkellisesti töihin.

Ihailin sitä miten Rowan suojeli ihmisiä elämässään, kuinka se rakasti niin syvästi, palavasti, kaikesta ulkoisesta kylmyydestään huolimatta.

Olimme toistemme ääripäät, mutta siinä me silti seisoimme jakaen yhden kieroutuneen osan elämästämme. Tämä taisi olla ainoa asia mikä meitä oli koskaan yhdistänyt. Ennaltapäätetty kohtalo ilman ulospääsyä. Ja olimme molemmat osa kuolleet vanhemmat kerhoa, mutta siitä ei oltu puhuttu enää vuosiin.

Rowan oli aina ollut minulle jonkinlainen esikuva, vaikka tämä ei ollut kuin pari hassua vuotta minua vahempi. Sen rauhallisuus oli aina ollut ihailtavaa, varsinkin nuorempana kun tyhjyyden sijasta sisälläni vallitsi viha ja katkeruus.

Hän yritti takoa järkeä Nooan päähän pahinpien episoiden aikana ja piti meidät erossa toisistamme ennen kuin jompikumpi tappoi toisen paljain käsin sekunnin harkinnan jälkeen.

Maanpäällinen enkeli, mutta en minä sitä koskaan ollut ääneen sanonut. Enkä tiedä tarviiko minun edes, minusta tuntui tämän osaavan lukea minua sen verran hyvin kaikkien yhteisten vuosien jälkeen.

Rowan lähti pian tupakkataukoni jälkeen kotiin, joten olin taas kahdestaan Nooan kanssa. Tai no, Emiel istui edelleen tiskin päädyssä tuijottamassa lasiansa tyhjällä katseella. En tiennyt mitä minun pitäisi ajatella tilanteesta, joten päädyin vain ohittamaan koko asian ajattelun.

Nooa kävi ajottain piruilemassa Emielille viime kerrasta, mutta saatuansa vastaukseksi mitäänsanomattomia mulkaisuja ja hiljaisuuden tämä nopeasti kyllästyi ja katosi taas omille teillensä jonnekkin.