EMIEL
''Mä en pysty tähän.''
Tuijotin sanoja näytöllä, saamatta mistään kiinni tai edes muistamatta mitä olin kirjoittanut.
En tiennyt milloin olin alkanut kyseenalaistamaan itseäni.
Tiesin lakiopintojen olevan vaikeaa, mutta itseluottamukseni oli hakiessani ollut korkealla.
Lapsuuden unelma alkoi tuntumaan taakalta, mistä halusin päästää irti ja vihasin sitä miten ajatukseni olivat muuttuneet näin vahvasti.
''Haluun vaan luovuttaa ja unohtaa koko helvetin uran.''
Tora ilmestyi viereeni, jättäen kesken mitä ikinä olikaan omalla koneellansa tekemässä saarekkeen toisella puolella.
''Hengitä välillä,'' hän kuiskasi halatessa minua takaapäin.
Nostin kyynärpäät pöydälle, upottaen kasvoni kämmeniin.
''Ei musta oo oikeesti tähän,'' mumisin enemmänkin itselleni.
Tora halasi minua tiukemmin, saadet minut pieneksi hetkeksi unohtamaan mikä maailmassa oli vikana.
''Oot tuijottanut sitä näyttöä viimeiset kymmenen tuntia, vähemmästäkin alkaa turhauttamaan. Mitä jos jatkaisit huomenna?''
En ymmärtänyt miten hän osasi aina ajatella niin loogisesti.
Pyyhkäisin kasvoni parista vahingossa vapautuneista turhautumis kyynelistä ennen kuin huokaisin syvään ja suljin tietokoneen.
''Nyt et ajattele kouluasioita ennen kuin huomenna avaat taas koneen,'' se oli enemmänkin lempeä käsky kuin pyyntö.
''Kiitos,'' kuiskasin nojautuen tämän rintakehää vasten. ''Mua vaan stressaa ihan helvetisti.''
''Kerro mulle jotain mitä mä en tiedä,'' Tora naurahti.
Suljin silmäni, tasoittaen hengitykseni hänen tahtiinsa ja nauttien siitä miltä tämän kädet tuntuivat ympärilläni.
Se oli tunne mihin en varmaan ikinä kyllästyisi. Se oli täynnä lämpöä, hellyyttä ja turvallisuutta.
Tora irrotti otteensa, palaten takaisin toiselle puolelle pakkaamaan koneensa mustaan reppuunsa.
Se näytti niin helvetin hyvältä työvaatteissaan, että välillä sain kirjaimellisesti kerätä leukaani ja itseäni lattialta.
Mustat farkut ja musta kauluspaita oli yksinkertainen yhdistelmä, mutta Toran itsevarma tapa kantaa itseään teki siitäkin jotenkin sanoinkuvaamattoman kauniin.
Hänen hiuksensa oli viety siistille nutturalle, mikä aamuyöstä olisi kaukana siitä.
Tora huomasi selkeän tuijotuksen, mikä sai hänet hymyilemään.
''Mun tarvii mennä,'' hän totesi kaukaisesti haikeana.
''Tuun taas joskus aamuyöstä, yritän olla herättämättä sua.'''
''Pidä hauskaa,'' sanoin tämän halatessa minua vielä viimeisen kerran.
Kiedoin käteni hänen lantionsa ympäri, yrittäen parhaani mukaan venyttää tämän lähtöä.
Hän vei kätensä silittämään niskaani.
''Kaukana hauskasta se paska,'' hän huokaisi ennen kuin suuteli minua.
''I know, sen takia mä sen sanoinkin.''
''Vittuileekin vielä,'' hän hymähti huuliani vasten.
''Vittuilu on välittämistä.''
YOU ARE READING
kauniita yhdessä
Romance"Häpeä mitä tunnet ei ole omasi.'' Emiel etsii paikkaansa maailmassa missä kukaan ei tunnu hyväksyvän häntä omana itsenään. Kulissien ja isoäidiltä jääneen miljoonaperinnön takana kaikki ei ole niin täydellistä kuin luulisi. Petollinen poikaystävä j...
