Joonas & Sara <3

1.

Sara:

Istun tyhjän pöydän ääressä keittiössäni, kuunnellen kahvinkeittimen pitämää hiljaista taustamelua. Tunnen, kuinka hiljalleen ajaudun ajatuksissani kauemmaksi maailmasta, jättäen todellisuuden murheet taakseni. Havahdun, kun kuulen postiluukustani tippuvien kirjekuorien mätkähtävän kovalle lattialle.

Katsahdan kelloa puhelimeni näytöltä ja samalla huomaan kellonajan alapuolella sijaitsevan päivämäärän. 16.10. Muistan kaukaisesti, kun viime viikolla mietin kyseistä päivämäärää ja kuumeisesti koitin olla unohtamatta sopimiani suunnitelmia. Olen menossa kahville ystäväni Dianan kanssa. Näen häntä kyllä usein, mutta silti ikävä kertyy aina nopeaan tahtiin.

Tutustuimme Dianan kanssa joskus rippileirillä, josta on tosiaan jo useampi vuosi vierähtänyt. Silloin emme olleet kovin läheisiä, mutta jonain iltana, muutama kuukausi riparin jälkeen taisimme törmätä jossakin kaupungilla, jonka jälkeen ollemmekin olleet aika erottamattomat.

timeskip 1h

Kuulen puhelimeni soivan, kun olen laittamassa viimeisiä suihkauksia hiuslakkaa kiharoilleni.

"Moi! Mä oon pihassa." kuulen pirteän naisen äänen puhelimesta.

"Okei, mä tuun alas." vastaan ja pienessä kiireessä nappaan käsilaukkuni mukaani.

"Katotki ettei kestä liian kauaa, mä en jaksa ootella sua ku yrität ottaa jotai söpöö peiliselfietä, mitä et kuitenkaa koskaan julkase." Diana vastaa ärtynyttä esittäen.

"Joo nähään kohta." sanon ja painan punaista painiketta.

Astun ulos hissistä ja avaan kerrostalon ulko-oven. Näen tutun vanhanaikaisen tummanpunaisen auton, jonka ratissa istuskelee Diana, hymyillen puhelimelleen. Avaan auton oven ja istun hänen vierelleen pelkääjänpaikalle.

"Kenes viestille sä siinä hymyilet?" kysyn hieman yllättyneellä äänensävyllä.

"Ei tää oo kukaan tärkee." Diana vastaa tummanruskeita hiuksiaan heilauttaen.

"Hei pliis, sä et oo johonki vuoteen ollu kiinnostunu kestään. Eiks olis jo aika antaa sen sun exäs mennä?" valitan.

"En mä siinä enää oo kiinni, tuntuu vaa mahottomalta yrittää avautuu uudestaa nii luottavaisesti." tuo vastaa hieman allapäin.

Hetken ajan istumme kahdestaan hiljaisessa autossa. Pian päätän kuitenkin avata suuni.

"Hei eiköhän me suosiolla vaa skipata se kahvila ja mennä suoraa baariin." ehdotan.

"Joo toi kuulostaa iha hyvältä suunnitelmalta." Diana toteaa ja lähtee ajamaan lähintä baaria kohti.

timeskip 1h

Istumme baarin nurkassa sijaitsevassa pöydässä ja juttelemme milloin mistäkin. Tällä hetkellä Diana kertoo minulle hänen rasittavasta työnantajastaan, joka ei ymmärrä työntekijöidensä inhimillisyyttä. Mahtaa olla uuvuttavaa. Itse olen vieläkin opiskelemassa. Käyn nettikursseilla, sillä yliopistossa paikanpäällä tunnun oppivan huonommin. Ja miksi haluaisin mennä ihmisten ilmoille kouluun joka päivä vapaaehtoisesti, kun minulla on mahdollisuus etäopiskeluun.

Hetken päästä kuulen tutun äänen, mutta en saa päähäni sen omistajaa.

"Hei, Sara!"

Tuo tuttu ja turvallisen tuntuinen ääni värähtelee korvissani ja tunnen hymyn nousevan kasvoilleni. Keskeytän Dianan valituksen ja käännyn ympäri. Yllätyksekseni näen Joel Hokan kävelevän suuntaani hymysuin. 

"Joel! Mitä sä teet täällä? Eiks teijän pitäny olla kiertueella?" kyselen ihmeissäni, noustessani ylös halaamaan tuota vanhaa tuttua.

"Meijän kiertue loppu. Tultiin iha muutama päivä sitten takas Suomeen." Joel kertoo iloisena.

"No hei ihan super ihana nähä sua!" sanon.

"Joo samoin. Hei muut jätkät on kans tuolla, jos haluut tulla moikkaan?" Joel sanoo hieman kysyvällä äänensävyllä.

Käännyn pikaisesti ja katsahdan Dianaa kysyvästi. Olisi ihanaa nähdä muitakin jätkiä pitkästä aikaa. Ollaan oltu jätkien kanssa pitkään kaveriporukassa, mutta aina välillä pojat lähtevät kiertueelle tai hoitamaan muita bändin menoja. Helpotuksekseni Diana nyökkää ymmärtäväisenä ja alkaa kasaamaan tavaroitaan lähtöä varten. Hän alkaa pukemaan mustaa nahkatakkiaan päälle, mutta pysäytän hänet.

"Hei, ethän sä nyt lähe kuitenkaa? Tuu tonne meijän kaa, pääset säki tutustuu jätkiin." rohkaisen Dianaa jäämään.

Lähdemme kaikki kolme kävelemään keskemmälle baaria, jossa pojat istuvat ison pöydän ympärillä. Piristyn heti heidät nähdessäni.

"Hei, jätkät! Kattokaa kenet mä löysin." Joel ilmoittaa jätkille.

Kaikkien päät kääntyvät meihin päin ja jokaisen suut kääntyvät hymyyn. Minulla on ollut ikävä tätä porukkaa. Me kaikki moikkaamme toisiamme ja menen halaamaan jokaista noista äänekkäistä idiooteista yksitellen. 

Ennen kuin olen edes päässyt Joonaksen kohdalle, katseemme kohtaavat. Sydämeni ohittaa pari lyöntiä ja pelkään punastuvani, mutta en tunne perhosia vatsassani, enkä jännitystä halata tuota. Oloni on kummallinen. Minulla on sama tunne kuin silloin, kun tulee pitkältä matkalta ja näkee taas kotinsa, mutta siihen kestää hetki tottua. Joonas on aina tuntunut erilaiselta kuin muut. Tunnen häntä kohtaan mielenkiintoa, joka tuntuu tuntemattomalta. Tämä ei ole ihastus, Joonas vain tuntuu siltä, kuin olisimme edellisessä elämässä tunteneet ja ymmärtäneet toisiamme. Luulen, että hän on huomannut saman. Välillämme ei ole koskaan tapahtunut mitään, mutta hän on aina ollut oudolla tavalla samalla taajuudella kanssani. Ulospäin me emme ole sitä koskaan näyttäneet, varsinkaan muille.

Istun pöytään halikierroksen jälkeen ja aloitan kuulumisien kyselyn. Samalla esittelen Dianan jätkille. Huomaan, että häntäkin taisi hetken hermostuttaa, mutta hyvin he näyttävät tulevan toimeen. Pojat kertovat Euroopan kiertueen kohokohdista ja tyhmistä kommelluksista, miltä he eivät koskaan onnistu välttymään. Eihän kukaan muu kuin Niko Moilanen onnistuisi ennen keikkaa kaatamaan bissejä lavalle niin, että myöhemmin keikan aikana sitten itse liukastuu omiin sotkuihinsa. Hauskaa minulla näiden jätkien kanssa on, se on varmaa.

_______

Moi, en tiiä yhtään et onks tää kiinnostava mut tälläsen mä kuitenki tein :D pliis kerro et kuinka pitkii lukui olis kiva lukee, tässä oli vähä alle 800 sanaa. En voi luvata et tästä tulis kauheen säännöllisesti uusia lukuja koska oma pää vähä sekasin nii ei aina jaksa ja mul on tulossa tosi paljon kokeita ja muita esseitä. Mut hei pls kerro sun mielipide tästä jos oot näinki pitkälle jaksanu lukee :)