Joonas & Sara <3

5.

Herään yhden yön kestäneestä koomastani vieläkin väsyneempänä kuin siihen vaipuessani. Darra ei tosin ole kovinkaan paha. Luojan kiitos. Muistan onneksi koko eilisen tapahtumat selkeästi, ei tarvitse yrittää arvailla, mitä typeryyksiä on tällä kertaa päässyt käymään.

Joonaksen kanssa hommat jäivät vain pienehköön nuoleskelemiseen, joka tuskin ketään pahemmin satuttaa. Toivon vain Joonaksen tuntevan samoin tilanteesta: ihan tavallista kännistä sekoilua, mistä ei tarvitse sen suurempaa numeroa tehdä. Vielä enemmän toivon, ettei hän kerro tai ole jo kertonut muille jätkille. En jaksaisi puhua asiasta hetkeäkään, en Joonaksen, enkä kenenkään muunkaan kanssa.

Vilkaisen nopeasti kelloa, jonka jälkeen hipsin hotellihuoneeni suihkuun. Tänään lähtisimme vielä kiertämään kaupungille ja huomenna pojat vetäisivät kiertueen ensimmäisen keikan.

--

Kävellessäni aamiaiselle tunnen kyllä pienen huimauksen päässäni, mutta aikaisemmin ottamani buranan pitäisi kohta helpottaa.

"Huomentaa!" Tommi huudahtaa pöydästä oikein virkeänä, kun pääsen jätkien luokse. Näköjään kaikki muut ovatkin täällä jo, paitsi Porko.

"Ei noin kovaa, jumalauta!" Joel sähähtää Olliin nojatessaan.

"Mites darra?" kysyn naurahtaen kärsivän näköiseltä kaksikolta.

"Kohta, tuo mulle ensin kahvia." Olli töksäyttää.

"Olli, sulla on kahvia siinä pöydällä nenäs edessä." Aleksi nauraa pöydän toiselta puolelta.

Kaikki muutkin naurahtavat ja pudistelevat päätään tuolle, itse lähden hakemaan ruokaa seisovasta aamiaispöydästä.

Istuessani takaisin pöytään täysi lautanen kädessäni, huomaan Joonaksen käytävässä rennosti kävelemässä pöytäämme kohti.

"No moro Porko! Saitkos mysteerileidin hurmattua eilen?" Niko utelee heti.

"Kyllä se ainaki omassa sängyssään viimeyön nukku." Joel ilmoittaa.

"No, mites meni Porko?" Olli liittyy mukaan.

"Se taitaa jäädä nähtäväksi." Joonas vastaa ilmeettömänä ja vilkaisee minua huomaamattomasti. Sen jälkeen hän suuntaa noutamaan aamiaistaan.

"Ihme salamyhkänen.." Niko sanoo ja kohauttaa olkiaan.

Hieman olen kyllä helpottunut, etteivät jätkät tiedä eilen tapahtuneesta mitään. Toivon vain, ettei Joonas myöskään ota sitä puheeksi. Toisaalta, mitä sitten, jos ottaisi? Ei tässä kuitenkaan mistään tunteista ole kyse, joten pahoja vahinkoja ei edes voisi sattua.

"Mä tiiän et meijän piti mennä kaupoille tänään, mut ainakaa mun tietääkseni kukaan meistä ei oo mikään shoppailuhullu, nii haittaisko teitä, jos vähä vaihetaan suunnitelmia?" Aleksi kysyy.

"No mitäs sulla oli mielessä?" Joonas vastaa omalla kysymyksellään.

"Vähän mietin et jos mentäis rannalle? Tuol on tosi kiva sää tänään kuitenki." Aleksi jatkaa.

Kaikki pojat nyöyttelevät hyväksyvästi. Tästä taitaakin sitten tulla rantapäivä.

--

Istun pyyhkeeni päällä lämpimällä rantahiekalla ja katselen jätkiä riehumassa vedessä. Vaikuttaa siltä, että kaikilla on hauskaa. 

Mä en ottanut bikineitäni edes mukaan, ahdistuin mahaani koristavista arvista. Vanhojahan ne ovat, en ole tehnyt sitä pariin kuukauteen. Silti ne vielä näkyvät hiukan ikävästi. Eihän niitä varmasti edes huomaisi, jos ei tietäisi niitä etsiä. Ongelmana on vain, että nämä jätkät tietävät. He tuntevat minut ja ovat olleet vierelläni useamman paskamyrskyn lävitse. Olen totta kai kiitollinen siitä ja luotan heihin, en vain tahtoisi tuottaa pettymystä.

"Tuu mukaan!" kuulen Joonaksen huutavan juostessaan vedestä minua kohti.

"Mä voin tulla siihen laiturille, jos lupaat, ettet roiski." vastaan tälle ja virnistän pienesti.

"Ei ku ihan veteen asti! Ei se ees oo kylmää." mies anelee.

"En mä vois, vaikka haluisinkin. Mul ei oo uikkareita mukana." vastaan Joonakselle tyytyväisenä siitä, että voin turvautua helppoon tekosyyhyn.

Joonas näyttää minulle kädellään merkin, joka käskee odottaa. Sitten hän kävelee reppunsa luokse ja kaivaa sieltä jonkinlaisen mytyn.

"Laita vaikka tää." tuo sanoo kävellessään takaisin luokseni vaalea mytty kädessään.

Avaan mytyn ja huomaan sen olevan Joonaksen T-paita.

"No sit sun paitas kastuu. Mä tuun vaan siihen laiturille, se on ihan fine." sanon tälle hieman pahoitellen.

"Eikä ole. Se on vaan kangasta, ei se siitä vedestä pilalle mee." Joonas vielä valittaa.

Pyöräytän silmiäni ja näytän ilmeelläni tuon voittaneen kiistan ja käännyn ympäri laittaakseni Joonaksen T-paidan päälleni. Saan paidan reunat juuri ja juuri laskettua kyljilleni, kun tunnen tämän kädet jo ympärilläni.

"Joonas! Kyllä mä kävellä osaan, laske mut alas!" Kirkaisen tämän nostaessa minut ilmaan.

"Mä en suostu ottamaan sitä riskiä, et sä lähet karkuun." Joonas sanoo päättäväisenä kantaessaan minua laituria kohti.

Ennen kuin huomaankaan, polskin läpimärkänä vedessä, raivoissani Joonakselle.

"Tää kostetaan!" raivoan tuolle päästessäni pinnalle.

Joonas vain vinkkaa minulle silmäänsä.

"Hei, lopettakaa se kinastelu. Voitais pitää yhessä kiva rantapäivä." Tommi käskee rannalta.

"Täysin fine mulle, toi Sara piti vaan jotenki saada tonne veteen." Joonas hihkaisee ennen kuin lähtee huonoenteisesti peruuttamaan laiturilla.

Pian kuulen Joonaksen suusta kuuluvan sotahuudon ja tunnen, kun hän molskahtaa veteen aivan viereeni.

"Tähtäsin sun päälle." mies virnistää pintaan noustessaan.

Ehdin mulkaista Joonasta pienesti ennen kuin kuulenkin jo Nikon äänen:

"Hei, Santeri soitti et siel on ilmeisesti joku ongelma siel keikkapaikal. Se on aika kiireinen asia nii puhuttiin et me muut vaan mentäis ku ollaan jo kuivateltu. Pliis Sara kosta tolle Porkolle vasta sitte ku ollaan tultu takas, mä haluun nähä sen." Niko kertoo ja naurahtaa loppuun.

"Fine." vastaan kieltämättä hieman pettyneenä.

Joonas puolestaan virnistää minulle tyytyväisenä.

"Älä luule, että oot päässyt pälkähästä." sanon varoittavasti ja lähden kapuamaan tikkaita pitkin ylös laiturille.

----

tää luku on ollu mulla monta viikkoo drafteissa mut en vaa oo saanu aikaseks julkasta, sori :))