Joonas & Sara <3

13.

Makoilen saunamökin sohvalla pääni Joonaksen paljaalla rintakehällä. Hennosti piirtelen sormenpäilläni satunnaisia kuvioita hänen vatsansa päällä.

"Sara?" kuulen pörröisen karvakasan alta.

Mumisen epämääräisesti kysyvän vastauksen.

"Meijän pitäis varmaa ruveta raahautuun tonne bussille." Joonas sanoo hiljaa.

Nyökkään päätäni yhä miehen rintakehää vasten. Huomaan Joonaksen eleistä hänen yrittävän nousta altani. Nostan ylävartaloani hieman ja lasken sen sitten takaisin sohvalle. Väsyttää aivan vitusti.

Pian tunnen mustan toppini lentävän naamalleni toiselta puolelta huonetta.

"Menoks." Joonas tuhahtaa puettuaan vaatteensa päälle ja sen jälkeen kävelee luokseni.

Hän ojentaa minulle vielä college-housut, jotka vielä tunti sitten olivat päälläni. Puen loputkin vaatteet päälleni ja nousen sohvalta ylös. Heti päästessäni jaloilleni, Joonas kaappaa minut kainaloonsa.

Lähdemme kävelemään keikkabussia kohti. Auringonnousu on ehtinyt edetä vauhdilla meidän keskittyessämme erilaisiin asioihin..

Avaamme jännityksellä bussin oven. Voi luoja, toivottavasti kukaan muu ei ole hereillä. Onneksemme jokaisesta pedistä kuuluu tasaista tuhinaa.

Kävellessämme peremmälle bussiin, huomaamme kyllä Nikon levittäytyneen kokonaan Joonaksenkin nukkumapaikan päälle. Voi nyt Jeesuksen vittu, raskas huokaus.

"No, voi kuinka sopivasti." Joonas huokaisee virne kasvoillaan.

Käännyn poispäin Joonaksesta, koska tiedän hymyn kasvoillani nousevan korviini asti. Ja vielä ilman mitään syytä! Mehän ollaan Porkon kanssa vain kavereita hiukan sivureiteillä. Tai niin ainakin yritän uskotella itselleni.

Istahdan pedilleni ja hetken mietiskelyn jälkeen taputan viereistä paikkaa "sängyllä". Pitäähän tuo mies johonkin mahduttaa nukkumaan. Minun ollessani porukan pienin koon puolesta, loogisesti hän taitaa mahtua minun viereeni parhaiten, vaikka kuinka sitä vastoin toivoisi.

Näen Joonaksen itsehyväisen hymyn, kun hän huomaa minun kutsuneen hänet nukkumaan viereeni.

"Näpit pidetään sitten irti." kuiskaan tälle topakasti, kun hän kaivautuu kanssani peiton alle.

----

Herään unihiekkaa silmissäni, paskimmat unet ikinä. Silmien avaaminen vaatii sellaisia energiamääriä, mitä minulla ei ole varaa kuluttaa. Puristan silmiäni yhä tiukemmin kiinni, kieltäen uuden päivän alkamisen. En tahdo vielä.

Möykkyisillä penkeillä makoillessani, tunnen ihmisen tuijotuksen lävistävän puoliunisen alitajuntani maailman. Silmäluomeni liikahtelevat pienesti, ennen kuin luovutan ja avaan silmäni kokonaan.

Näen neljä miestä seisomassa edessäni, jokaisella virne kasvoilla. Käännän katseeni Joonasta päin, joka edelleen kuorsaa tyytyväisenä unessa. Tönäisen häntä hellästi parisen kertaa kyynärpäälläni, kunnes huomaan hänen heräilevän.

"Joonas, herää." kuiskaan mahdollisimman hiljaa, haluan vain ja ainoastaan Joonaksen kuulevan tämän.

Mies avaa silmänsä hämmentyneenä. Tönään tätä vielä kerran ja nyökkään päätäni poikia päin. Nopeasti hän tajuaa tilanteen ja kääntää päänsä takaisin minua kohti, kysyvällä ilmeellä. Ilmeisesti haluaa tietää minun mielipiteeni tilanteesta.

"Mähän sanoin, et Sara pitää Porkosta huolta yöllä." Joel hymähtää ilkikurisesti.

Mä en nyt vittu jaksa. Pyöräytän vain silmiäni ja mätkähdän takaisin bussin "sängylle" Joonasta vasten. Suljen silmäni paetakseni tilannetta.