Joonas & Sara <3

7.

Makaan sängylläni hotellihuoneessa, viimein omassa rauhassani. Vaikka kuinka tahdon aihetta väistellä, tiedän sisimmässäni, että minun on puhuttava Joonaksen kanssa asiat läpi jossakin vaiheessa. En osaa sanoa, mitä ajattelen tilanteesta. Toisaalta tunnen koko ajan vaimean kaiun, joka vetää minua Joonasta kohti magneetin lailla. Kuitenkin pelkään rakkautta, enkä todellakaan tahdo sitä sotkemaan elämääni yhtään enempää.

Tunteeni vaikuttavat sekavalta, enkä rehellisesti oikeastaan aio niitä heti selvitellä. Sitä varten tarvitsisin huomattavasti paremmat yöunet ja tasapainoisemman elämäntilanteen. Tästä syystä pusken ajatukset sivummalle pieneen ahdistavaan lokeroon, ja lukitsen sen. Olen varma, ettei se ainakaan mielenterveyttäni paranna, mutta se on helpoin ratkaisu. Pitkään olen kulkenut ajatusmallilla, joka kehottaa aina menemään sieltä, missä aita on korkein. Elämää nähtyäni olen päättänyt, että se on täyttä hevonpaskaa.

--

"Heei, Sara!" Aleksi huudahtaa, kun kävelen hissin suunnasta hotellin aulan baariin tutun porukan luokse.

Hymähdän iloisena nähdessäni taas kaikkien kasvot.

"Mistä sä ees tiesit tulla tänne?" Niko kysyy yllättyneenä.

"Ööh, Joonas kerto." sanon nopeasti ja vilkaisen Joonasta. Hänkin vaikuttaa leikkivän mukana.

"Aa, näitteks te toisianne jossain välissä? Sä et Sara ollu sun huoneessas, ku tulin koputteleen siihen ovelle. Sen takii mä oikeestaan yllätyinkin, ku Joonas oli meijän huoneessa jo." Joel ihmettelee hämmentyneenä.

Hitto.

"Aa joo, olin mä siel. Satuin vaa just oleen suihkussa nii en voinu tulla avaan ovee." sepitän lisää sontaa.

Kun yksikään jätkistä ei pienen nyökkäyksen lisäksi vastaa mitään, huomaan tilaisuuteni vaihtaa puheenaihetta.

"Mikä ongelma siel keikkapaikalla oli?" kysyn.

"Ne ei jostain syystä saanu niitä valoja toimiin. Mikko oli ihan paniikissa." Olli kertoo huvittuneena.

"Ja Olli yritti herrasmiehenä pelastaa tilanteen!" Joel räkättää.

"Ei ihan nappiin menny." Tommi toteaa tyynenä, saaden kaikki muut nauramaan.

"No hei! Sentään mä yritin!" Ollin puolustelut synnyttävät vielä entistäkin enemmän naurua.

Kiertue alkaa huomenna, joten emme varmasti viivy täällä baarissa myöhään. Onnekseni muut jätkät eivät ole epäilleet mitään, en halua edes kuvitella, millainen pyörremyrsky siitä tulisi. Toisaalta, mitä epäiltävää tässä edes on? Kavereita me kai vain olemme. Joka tapauksessa, Joonas on leikkinyt mukana yhtä hyvin kuin minäkin. Joko tuon bändin jätkät ovat umpitolloja ja sokeita tai minä ja Joonas olemme näyttelemisen luonnonlahjakkuuksia.

"Haloo? Mitä sä mietit?" Niko vieressäni kysyy, pitäen kättään olkani ympärillä.

"Täh? En mitää."

"Kyllähän. Sul on joku mies mielessä!" Niko näyttää siltä kuin lamppu olisi juuri syttynyt hänen päässään. Oli toki jo aikakin.

"No eikä ole. Luuleks sä et jos mulla olis joku jätkä nii olisin lähteny tänne teidän kaa?" kysyn huvittuneena. Kai he uskovat, eivät he niin välkkyjä ole.

"Ehkä se asuu jossain niistä kaupungeista meijän rundilla!" Joel hihkaisee toiselta puoleltani.

"Vai Saralla jätkä?" kuuluu pöydän toiselta puolelta Joonaksen suusta hänen virnistäessä minulle.

Totta kai. Tietenkin pitää vittuilla.

"No ei ole." suuntaan murhaavan katseen Joonasta kohti.

"Hetkinen.. Porko tietää kuka se on!" Niko huudahtaa innoissaan.

No, ainakaan he eivät luule sen olevan Porko itse. Koko porukka kerääntyy nyt Joonaksen ympärille kuulustelemaan häntä.

"Ei ole mitään jätkää!" parahdan.

"Sara, mä tunnen sut. Muistatteks te sillon sen Jeren, johon Sara oli ihan umpikusessa?" Niko nauraa poikien kanssa.

"En mä ees tunne ketään Jeree!" nauran yhä enemmän.

"Ei ku mikäs sen nimi olikaa?" Niko pysähtyy miettimään oikein keskittyneesti.

Päätän parhaani mukaan eristäytyä tilanteesta, koska vahvasti pelkään homman lähtevän lapasesta. Parasta varmaankin vain pitää turpani kiinni, joten nappaan puhelimen käteeni ja alan selaamaan tyhjiä tyhjempiäkin someja. Missä kaikkien somettajien turhat tylsät postaukset ovat, kun niitä kerrankin tarvitaan?

Bongaan instagramista Joonaksen uuden kuvan, jossa hän seisoo keikkabussin edessä Aleksin kanssa, kitara kädessään. Eksyn selaamaan Joonaksen muitakin kuvia, aika vanhojakin. Vanhoja keikkakuvia, hauska yhteiskuva Rommin ja Nikon kanssa, kuvia musavideoiden seteiltä..

Pian huomaan vahingossa painaneeni sydämen kuvaketta Joonaksen kuvan alareunassa. Vilkaisen kuvan päiväystä: 2019. Voi paska! Ei Porko sitä huomaa, jos poistan tykkäyksen äkkiä. Nostan pääni puhelimen näytöltä, jotta en vaikuttaisi kiinnostuneelta kuvasta, mikä puhelimella loistaa.

 Silmäni tapaavat Joonaksen omat, sitten menetän katsekontaktin hetkeksi, kun hän kääntyy kaivamaan puhelintaan hänen takkinsa taskusta. Ehkä joku soittaa hänelle, eikä hän huomaa ilmoitusta. 

Turha toivo. Joonas nostaa päänsä takaisin minua kohti ja virnistää tyytyväisenä. Älä sano mitään, Joonas. Älä nyt sano mitään jätkien kuullen. Sitten puhelimeni värähtää ja huomaan viestin pompahtaneen puhelimeni yläreunalle näkyviin.

Joonas: "stalkkeri"

Suuni kääntyy väkisin hymyyn, vaikka koitan pitää kasvoni peruslukemilla.

"Hei, mä taidan alkaa lähteen takas ylös. Pitäkää joku huolta, ettette juota toisianne ihan känniin, huomenna kuitenki eka keikka jo." ilmoitan noustessani korkealta jakkaraltani ylös. 

"Okei, hyvää yötä." Joel vastaa ja sitten kaikki muutkin  toistavat saman perässä.

Kävelen toiselle puolelle pöytää Joonaksen takana sijaitsevan naulakon luokse. Nappaan nahkatakkini naulakosta ja heitän sen kevyesti harteilleni, hihoja käyttämättä. Kääntyessäni poispäin kosketan Joonaksen olkapäätä hellästi, mutta varmistan hänen kuitenkin tuntevan sen. Kävelen hisseille tuntien Joonaksen läpipistävän katseen selässäni, mutta en käänny katsomaan takaisin.