Joonas & Sara <3

22.

Lähdemme Joonaksen kanssa huoneeseeni, kun olemme jo jonkin aikaa makoilleet Tommin luona. Joonas ottaa tavaransa kantoon, ja lähdemme ovesta pihalle.

Käveltyämme jonkin aikaa, huomaan Aleksin toisessa päädyssä käytävää. Yritän tönäistä Joonaksen laukkujensa kanssa kulman taakse hissien eteen piiloon, mutta tämä ei hievahdakaan, koska ei itse tainnut Aleksia huomata.

"Onks Joonas muuttamassa tai jotai?" Aleksi naurahtaa ihmeissään, seisten nyt suoraan edessämme.

Katsomme Joonaksen kanssa toisiamme avuttomina, sanomatta mitään.

"Hetkinen.. Onks Joonas muuttamassa Saran huoneeseen?" Aleksi kysyy nyt vielä enemmän ihmeissään.

"Täh? Ei, sen vaan pitää lainaa multa yhtä juttuu nii se tulee käymään vaan." yritän selittää hiukan paniikissa, mutta peittäen sen hyvin.. ainakin toivottavasti.

"Aa, mitä sä lainaat, Porko?" Aleksi kyselee aidosti kiinnostuneena.

Voi saakeli Ale, miks sua kiinnostaa niin paljon?

Joonas seisoo vieressäni pitäen turpansa tiukasti kiinni. Hän näyttää aivan jähmettyneeltä, kuin hänen päässään ei liikkuisi yhtäkään ajatusta.

"Mun kynsiviilaa. Porko ku on nii hiton tarkka noista sen kynsistä." hyppään väliin toivoen pienen huumorin pelastavan tilanteen.

Aleksi vain nauraa Joonakselle ja taputtaa tätä pari kertaa olalle ohittaessaan meidät. Joonas katsoo minua turhautuneena, mutta vetäisen hänet kuitenkin liikkeelle, jotta emme vaikuttaisi epäilyttäviltä.

Päästessämme huoneeseen sisälle, Porko alkaa heti vinkumaan.

"Miks mun kynsiä aina dissataan?" hän kitisee.

"Älä huoli. Ku saadaan ne viilattua nii niistä tulee tosi nätit." nauran tuolle.

Joonas kävelee eteeni ja tönäisee minut sängylle makaamaan, yrittääksen ilmeisesti vittuilla. 

"Oota ny hetki. Mä tiiän et sä oot puutteessa, mut oota ees iltaan. Mennää sinne dinnerille eka ja katotaan sit." virnistän, jolloin Joonas romahtaa makaamaan toiselle puolelle sänkyä.

Nauran lisää. Ei tietenkään saisi pilailla toisen kustannuksella.. mutta...

Joonaksen suusta kuuluu turhautunutta muminaa, jolle naurahdan vielä kerran. Kapuan hajareisin miehen päälle ja kumarrun hänen kasvojensa korkeudelle. Kasvomme ovat millimetrien päässä toisistaan, ja tunnen Joonaksen hengityksen ihollani.

Painan lempeän suudelman miehen huulille, enkä tahdo lopettaa. Joonaksen lähellä oloni on turvallinen. Hänen ei tarvitse kuin katsoa minua silmiin, kun jo piristyn. Joonaksen silmät tuntuvat olevan jollain tavalla kuin toivoa täynnä, ja hänen katseensa saa minut tuntemaan, että pärjään kyllä.

Lepyytän päätäni Joonaksen rintakehän päällä, kun porukan ryhmään ilmaantuu viesti.

"Kohta pitäis ilmeisesti lähtee alas sinne ravintolaan." Joonas sanoo yrittäessään nousta altani, mutta lievästi epäonnistuu.

"Miks maailmaa ei voi vaan pysäyttää ikinä?" mumisen syvällisellä tuulella ja hautaan pääni Joonaksen huppariin.

"Siinä vasta kysymys. No nii tuu." mies raahaa minut ylös sängystä.

"Oota." kehotan Porkolle, joka on ehtinyt jo huoneen ovelle asti.

Kaivan meikkipussini laukustani esille ja etsin sieltä kynsiviilan. Joonas vain nauraa minulle, mutta sujautan viilan kuitenkin tämän taskuun varmuuden vuoksi. Pian seisomme jo hississä.