Joonas & Sara <3

20.

Edellinen esiintyjä poistui juuri lavalta ja bc olisi seuraavana tunnin tauon päästä. Vähän väliä kuulen tuhansien fanien kiljuvan, kun joku jätkistä kävelee bäkkärillä. Jostakin aidan raosta varmaankin näkee lavan taakse. 

"Miten ne aina löytää jotkut millin kokoset välit, mistä sinne bäkkärille näkyy?" Niko ihmettelee hiukan närkästyneenä.

"Hei, ne on teijän faneja. Ootte te itekki fanittanu kaikenlaisia bändejä skideinä nii eiks teijän pitäis ymmärtää toi?" tokaisen. 

Niko vain kohauttaa olkiaan ja kävelee toiselle puolelle pientä telttaamme. Samassa kuulemme jälleen älytöntä kiljumista niin että korviin sattuu.

Moilanen käännähtää kannoillaan ja antaa minulle erityisen turhautuneen katseen. Koitan pitää naurut sisälläni, mutta hieman saatan tirskahtaa tuolle.

"Se on kato tää tietty kohta, minkä ne näkee sielt." selitän Nikolle ja kävelen telttamme kulmaan. 

Samalla löydän katseellani aidan raon, josta vähintään kymmenen silmäparia tuijottavat suoraan sieluuni. Seisahdan paikoilleni, koska en oikein tiedä, mitä tehdä. Ennen pitkää tunnen Joonaksen käden alaselälläni. Hän työntää minut hellästi pois silmätikun paikalta.

"Ei sun tarvii viel sietää tota." hän sanahtaa hiljaa, mutta hyväntuulisena kuitenkin.

Äkkiä korviimme kantautuu kohinaa fanien joukosta. Eivät kehdanneet kiljua Joonakselle, kun olin vieressä ja nyt sitten supisevat keskenään.

"Ei hitto, nyt ne luulee, et te kaks ootte joku pari." Niko sanoo pienesti huvittuneena ja hautaa kasvonsa käsiinsä dramaattisesti.

Jep, hulluja jos sellaista kuvittelevat.. 

Käännän päätäni ylöspäin katsoakseni Joonasta kysyvällä ja tyhjällä ilmeellä kuin avunhuutona, mutta en saa selkoa tuon ajatuksista. Jumalauta, sano nyt jotakin. Hän ei käännä katsettaan minua kohti. Joonas suuntaa katseensa vakaasti eteenpäin hievahtamattakaan, eikä tunnu huomioivan minua lainkaan. Mikä homma?

Siirrän katseeni samaan suuntaan kuin Joonas, ja näen Nikon vihreät silmät tapittamassa meitä molempia tuimasti.

"Ei saatana." tämä murahtaa ja kääntyy pois. Mies kävelee kokonaan pois bäkkäriltä.

Käännähdän nopeasti Joonasta kohti hieman hätääntyneenä, mutta tämä vain silittelee selkääni rauhassa.

"Kyl se kohta rauhottuu. Voidaan miettiä sit-" hän sanoo, mutta joutuu keskeytetyksi.

"Hei, muutaman minuutin päästä lavalle. Napit korviin ja valmiiks, pojat." Santerin määrätietoinen ääni kajahtaa pitkin bäkkäriä.

Jätkät kerääntyvät yhteen kasaan lähelle lavan sisäänkäyntiä. Jään itse taaemmas ja lopulta peruutan suosiolla suoraan bäkkärin takaosassa sijaitsevalle sohvalle pois tieltä. Valitettavasti Nikoa ei näy vielä missään hänen kadottuaan kiukunpurkauksensa jäljiltä.

Keikan pitäisi alkaa aivan muutaman minuutin kuluttua, eikä koko jengi ole vielä edes kasassa. Ollaan tällaisista tilanteista aiemminkin selvitty, mutta stressaavaa se on silti joka kerralla. Nikolla on kuitenkin aivot päässä, joten kyllä hän varmasti ilmaantuu.. toivottavasti.

Koitan soitella tuolle tummatukkaiselle solistille, mutta ilman vastakaikua. Koko jätkä on vain kadonnut. Mitä hittoa sen päässä pyörii? Ymmärränhän mä, että äskeinen tuli hänelle yllätyksenä, mutta kyllä Nikon pitäisi bändistään silti välittää.

Koko crew on hieman paniikissa, kuten ovat myös osa pojista. Olli ja Tommi katselevat Joonasta merkittävästi, kun Joonas itse tuhahtelee vain ärsyyntyneenä Nikon käytökselle. Aleksi ja Joel kuitenkin kiertelevät ympäri bäkkäriä tuhatta ja sataa yrittäen löytää tuntomerkkejä Nikosta.

Vihdoin viimeisellä minuutilla ennen keikan alkua, Niko tupsahtaa lavan sisäänkäynnille kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, ainakin melkein. Hän antaa jokaiselle bändin jätkistä onnenpotkun ja toivottelee hyvät keikat, kuten yleensäkin, mutta Porkoa hän ei vilkaisekaan.

Joonas antaa minulle hämmentyneen katseen, johon en osaa vastata muuten kuin näyttämällä hänelle pientä sydäntä käsilläni.

"Hyvin se menee." muodostan sanat huulillani pitämättä ääntä.

Näen Joonaksen nyökkäävän ja hymyilevän minulle ennen kuin hän astelee lavalle. Todella toivon tämän keikan menevän hyvin. Provinssi on iso festari, mutta pojille tekisi varmasti muissakin puitteissa hyvää, jos saisivat tämän keikan hoidettua nappiin. Se saattaisi edes vähän piristää, kun tunnelma tuntuu olevan hiukan kireähkö.

En tietenkään lavalle näe, mutta biisit ainakin kuulostavat hyvältä, joten ei ole ainakaan soittotaito unohtunut paniikissa. Onhan tämä aika kaukaa haettua, mutta yritän edes jollain tavoin pitää itseni sekoamasta. Milloin tästä bändistä tuli mullekin näin henkilökohtainen?

Kuulen Joelin huudattavan yleisöä Sharks Love Blood biisin kertosäkeellä. C-osan lähestyessä tajuan ongelman. Rukoilen luojaa, että Niko voisi hetkeksi niellä egonsa ja suudella sitä saakelin Porkoa, vaikka kuinka kateelliseksi tulisinkin.

Pian kuulen yhtenäisiä "Mitä vittua!!"-huutoja faneilta, jolloin hautaan kasvoni käsiini.

Vittu, Niko.

--

"Heii! Miten meni?" kysyn vituttavan pirteästi kuin mikäkin lastenhoitaja, kun jätkät juoksevat lavalta bäkkärille.

Kaikki pojat tuhahtavat vain ja mulkaisevat Nikoa, joka mulkaisee takaisin. Voi saatana..

Vetäisen Joonasta hihasta ja raahaan miehen sivummalle kulman taakse.

"Mikä homma?" kysyn hämmentyneenä, vaikka pahoin pelkään tietäväni vastauksen jo.

"En tiiä, koko keikka oli vähä nihkee. Huipentuma oli ku Niko ei suostunu tulla lähellekää mua Sharks Love Bloodissa. Fanit otti nokkiinsa ja Niko vähän salaa haistatti paskat." Joonas kertoo uupuneena.

"Ei hitto. Mitä se teki?" kysyn varovasti.

"No se vaa hymyili niille tosi vittuilevasti. Mä olin iha hämmentyny, ku se ei tullukkaa mun luokse siinä C-osassa nii lähin kävelee sitä kohti mut sit se vaa väisti ja käveli ohi." mies valittaa.

"Mikä ihme sitä vaivaa?" tuhahdan pettyneenä painautuessani Joonasta vasten halaukseen.

Hän kietoo kätensä ympärilleni ja silittelee alaselkääni. Kieltämättä tulee hieman syyllinen olo, kun Joonas joutuu lohduttamaan minua, vaikka tässä tilanteessa minun pitäisi hoitaa Joonaksen lohduttaminen.

"Eiköhän-" aloitan, mutta pysähdyn äkkiä, kun kuulen huutoa nurkan takaa.

Kiirehdimme Joonaksen kanssa takaisin bäkkärin yleistilaan ihmettelemään tilannetta.

"Mikä vittu sua vaivaa?!" Joelin huuto raikuu hänen tarttuessa Nikon kauluksista kiinni.

"Älä vittu koske muhun!" Niko rähisee takaisin repäisten itsensä irti Joelin otteesta.

Tommi ja Olli ryntäävät kahden äkäisen miehen väliin estäen pahempaa vahinkoa tapahtumasta. Kuitenkin huuto jatkuu edelleen. Toivon vain, ettei se kuuluisi muualle.

"Eka sä lähet vetää johonki hevonperseesee just ennen keikkaa ja nostat kaikkien stressitasot kattoon iha huvikses vaa. Sen jälkee päätät vielä kusta koko keikan!" Joel räyhää Tommin takaa.

"Tiiätkö mikä nosti mun stressitasot vittu avaruuteen?" Nikon huuto kuuluu aivan liian kovaa.

"Niko, lopeta." Olli kehottaa vakavana, pidellen miestä aloillaan.

"Älä nyt sinäki jaksa. Eiks kukaan teistä haluu Saralle parasta?" Niko ihmettelee ja irroittaa Ollin  otteen itsestään. Pian mies lähtee jälleen kävelemään.

"Mitä toi horisee?" Joel kysyy aidosti ihmetellen.

 Kukaan ei vastaa mitään. Joonas lähtee myöskin menemään, Olli ja Tommi katsovat toisiaan totisina, Aleksi komppaa Joelia ja minä raahaudun sohvalle toivoen vain voivani vajota maan alle tulematta koskaan enää takaisin. 

Vihaan tätä. Pakko kohdata totuus: kaikki tämä aiheutui minun ja Joonaksen suhteesta. En tahdo jatkaa, jos se rikkoo bändin. Koko homma karkasi yhtäkkiä käsistä, enkä olettanut poikien reaktioiden olevan noin negatiivisia ja voimakkaita.

Oliko tämä huono idea?