Joonas & Sara <3

24.

Joonas taluttaa mut baarijakkaralle pöytämme vieressä. Hän ilmoittaa käyvänsä vessassa ennen kuin lähdemme. Mies jättää tavaransa mulle ja käskee pysyä paikoillaan. Enemmän olisin kyllä huolissani noista muista, sillä itse en enää ole kovinkaan vahvassa humalassa, mutta joo, pysyn paikoillani.

Järjestelen Joonaksen jättämät tavarat puiselle pöydälle siististi. Lompakko, puhelin, avaimet, takki ja passi. Miehen puhelimeen kilahtaa viesti ja näyttö valaistuu. Taustakuvana näen kuvan meistä kahdesta halaamassa jonkin keikan bäkkärillä. Joonaksella on siinä päällään hänen vihreä flanellipaitansa ja mustat revityt farkut. Mulla taas on mustat farkkushortsit ja vaalea pitsitoppi.

Pian katseeni siirtyy muihin ilmoituksiin puhelimen näytöllä. Vastaamaton puhelu henkilöltä Aava. Nimi kuulostaa tutulta, mutta en saa päähäni tytön kasvoja. Eikös Niko ollut tägännyt siihen stooriinsa jonkun Aava Niemisen..? 

Ei hitto. Aava on se Nikon siskon kaveri, jonka kanssa Joonas kävi silloin deiteillä. En mä tiennyt, että ne olisivat yhä yhteyksissä, eikä Joonas ole sanonut Aavasta sanaakaan viimeaikoina.

Tuijottamani puhelimen näyttö sammuu ja ilmoitukset katoavat kuin varoituksena. Nostaessani katseeni näen tummapukuisen miehen palaavan jo vessoilta päin. Hän hymyilee tuota tuttua vaatimatonta hymyään ja painaa suukon hiuksiini päästessään luokseni.

"Mennäänkö?" Joonas kysyy.

"Joo." hymähdän mahdollisimman huolettomalla äänensävyllä.

Aloitan Joonaksen tavaroiden keräämisen ojentaakseni ne hänelle. Yhtäkkiä tunnen miehen lämpimän kämmenen käsivarrellani.

"Onks kaikki nyt varmasti ok?" hän varmistaa nostettuani katseeni hänen silmilleen.

Parasta olisi varmasti puhua Joonakselle asiasta. Kysyä, että hei mikä homma. En vain tiedä, olenko valmis kuulemaan vastausta, oli se totuudenmukainen tai ei. Joonakselta kysyminen vahvistaisi turvattomuuden tunteeni. Mielummin elän epävarmuudessa kuin myönnän olevani huolestunut.

Päädyn siis vain nyökkäämään Joonakselle kuin mielessäni ei olisi huolenhäivääkään.

"Okei." Joonas vastaa viimein ja rentoutuu tietäessään, että mulla on hyvä olla. Kumpa olisikin..

--

Juuri kun onnistuin päästämään irti epäilyksistäni, päädyn katumaan sitä enemmän kuin koskaan. Kyllä mun pitäisi Joonakseen luottaa, mutta miksi se ei ole kertonut olevansa edelleen yhteydessä Aavan kanssa? Mitä muuta se on jättänyt kertomatta? Kai se olisi kertonut Aavasta, jos siinä ei olisi mitään piiloteltavaa. Eikä siinä, pettäkööt jos on pettääkseen, mutta miten mun pitäisi tietää, voinko yhä luottaa Joonakseen vai en?

Nousen viimeinkin hotellin parvekkeella sijaitsevalta sohvalta, jossa olen istunut mietiskelemässä jo aivan liian pitkään. Joonas taisi lähteä kauppaan hetki sitten, joten mulla olisi nyt omaa rauhaa, vaikka en oikeastaan sitä haluaisikaan. Mitä enemmän olen yksin, sitä enemmän ajatukset päässäni mylläävät.

Kyseisestä fiiliksestä johtuen päätän mennä koputtelemaan poikien oville, sillä yksin en halua olla. Sujautan tennarini puoliksi jalkoihini ja häivyn huoneesta hotellin käytävälle. Saan oven suljettua perässäni ja päädyn vaeltamaan Nikon ovea kohti. Kääntyessäni kulman taa käytävällä, löydän rakkaan poikaystäväni nojailemassa seinään. Lähden harppomaan miestä kohti, kunnes hän alkaa itse kääntymään. Joonaksen kääntyessä sivuttain minua kohti, näen jotain, mitä en eläessäni olisi koskaan halunnut nähdä. Aava.

Joonaksen kasvot liimautuneina Aavan omiin. Siinä he suorastaan nuoleskelevat suoraan nenäni edessä, enkä tiedä, miten käyttäytyä. En osaa paeta paikalta, mutta en mä tätä pidempäänkään tahdo katsella. Ei saatana.

Avaan silmäni ahdistuneena. Makaan hotellihuoneessani sängyssä, jonka toisella puolella Joonas silittelee kättäni. Hengitän syvään yrittäen ymmärtää nykyhetkeä.

Se oli unta.

"Huomenta." kuulen pian Joonaksen käheän aamuisen äänen.

Käännän pääni häntä kohti. Rentoutan jännittyneet lihakseni ja otan Joonaksen kädestä kiinni.

"Ooks sä ok?" mies kysyy.

"Joo, mä vaa näin tosi ahistavaa unta." kerron.

"Mitä siin tapahtu?" Joonas kysyy kiinnostuneena.

Mitä tuolle kertoisi?

"Semmonen perus painajainen, mis jotkut kahvikupit jahtas mua ja muuta sen sellasta."  hengähdän yrittäen lisätä huumoria lauseeseeni mukaan.

Joonas hymähtää  ja painaa vielä suukon poskelleni ennen kuin nousee sängystä ja suuntaa vessaan. Itse jään vielä sänkyyn makoilemaan.

Mitäs mä nyt?

----

tää oli nyt vähä lyhyempi luku mutta tota.. koittakaa kestää :p