Joonas & Sara <3

4.

Pakkaamme vielä viimeisiä laatikoita keikkabussiin ennen lähtöä. Kiertue alkaisi varsinaisesti vasta parin päivän päästä Kuopiosta, mutta pojat halusivat mennä ajoissa paikalle. Ketään suuremmin yllättämättä tälle illalle tämä tarkoittaisi luultavimmin baarireissua.

"Nonii, kaikki kyytiin tai jää Helsinkiin!" Santeri huutaa koko porukalle, jonka jälkeen astelee bussiin sisälle.

Itse istun Joelin ja Joonaksen väliin mustille penkeille. Joel kai tutkii jotakin fanien tekemiä videoita instagramissa ja Joonasta päin en viitsi edes vilkaista.

--

Tunnin ajamisen jälkeen Joel ilmoittaa tarvitsevansa vessatauon, johon muut hetken vastaan väitettyään suostuvat. Pysähdymme ABC:n parkkipaikalle ja Joel nousee paikaltaan, jättäen minut ja Joonaksen kahdestaan kyseisille penkeille.

"No, mites sulla menee? Herättiks noi toopet sut ihan liian aikasin?" Joonas yhtäkkiä sanoo ja kääntyy katsomaan minua kuin iloinen koiranpentu.

"Ihan hyvin mulla menee, vähän aikanen herätys joo mut enköhän mä joka tapauksessa olis väsyny ku tukki. Mut mielenkiintosta päästä kattoo millasta tää teijän kiertue-elämä on." vastaan.

"Ai nii, ku sä et oo tainnu olla aikasemmin rundilla mukana, ethän?" Joonas sanoo innokkaana.

"Oonha mä tietenki muutamaa yksittäistä keikkaa tullu kattoo, niinku tiiätki, mut en mä ihan kunnolla oo kiertueella messissä ollu."

"No hei, nythän tästä tuli tuplasti kiinnostavampaa! Tästähän tulee ihan mahtava reissu!" tuo innostuu.

"Jep, pääset meijän kaa metsästää tuota Porkoo jostain puskista, mihin se on jonkun muikkelin perässä kuitenki kännipäissään päätyny!" Niko huudahtaa jostakin bussin nurkasta.

Pakko myöntää, että kyseisen lauseen kuuleminen ja etenkin kuvitteleminen kirpaisee hiukan, vaikka olenhan mä ennenkin Porkosta tarinoita kuullut.

Kuulen oven paukahduksen, kun Joel astuu bussiin takaisin ja ennen kuin huomaankaan, olen liusunut vieressäni istuvan Joonaksen kainaloon, Tommin kaahatessa takaisin moottoritielle. Hetken huomaan Joonaksen ihmettelevän tilannetta, mutta sitten hän naurahtaa ja oikein luontevasti ottaa minut kainaloonsa ja pitelee lempeästi mutta tukevasti kiinni. Kai mä nyt tähän sitten jään.

--

Eilen illalla hotellin huonejakoja tehdessään pojat olivat kuulemma ajatelleet sen olevan kaikkien kannalta parasta, jos yhdessä huoneessa majailisivat Tommi ja Olli, toisessa Niko ja Aleksi ja kolmannessa Joel ja Joonas, jättäen minulle oman huoneeni. Mahtaa olla hyvä idea. En varsinkaan Joonaksen kanssa haluaisi öitäni viettää. Tai vielä epämukavammin huomata, kuinka useimpina öistä miestä ei näy omassa huoneessa lainkaan, vaan tämä on eksynyt joka yö eri naisen huoneeseen.

En mä kateellinen ole. Tuntuu ihan mahdottomalta kuvitellakaan, että sitoutuisin parisuhteeseen kunnolla, saatika sitten rakastuisin. En ole varma, osaisinko edes. Yksin on hyvä. Ei tarvitse ylimääräistä stressata, milloin sattuu. Oleskelen rauhassa yksin omassa kuplassani, joka on niin paksu, ettei sinne kukaan muu oletettavasti edes pääsisikään.

Vedän viininpunaisen mekon päälleni ja tarkastan vielä meikkini hotellihuoneen peilistä. Silmääni pistää muutamat pienet haaleat punertavat jäljet ranteeni alueella. Miten ne vieläkin näkyvät? Heitän nahkatakin päälleni, nappaan pöydältä vielä huoneen avainkortin ja kävelen ulos huoneestani korot kopisten lattiaa vasten.

Päästyäni Nikon ja Aleksin huoneen ovelle, nostan kättäni koputtaakseni siihen, kun ovi jo avutuukin. Olen törmätä huoneesta ulos rynnivään Joeliin, kun hän ohimennen huikkaa minulle: