Joonas & Sara <3

2.

Saran pov:

Käteni tekevät tutkimusmatkaa Joonaksen
hiusten seassa. Hän löytää huulillaan etsimänsä herkän kohdan kaulani alueelta. Painan pääni takanani olevaa seinää vasten, ja annan Joonaksen johtaa tilannetta. Pian tunnen hänen vahvat kätensä takareisilläni, kun hän nostaa minut syliinsä. Hän painaa minut tiukemmin seinää vasten, ja lähden kuljettamaan käsiäni pitkin Joonaksen vartaloa.

Havahdun hereille, kun kuulen puhelimeni soivan kuin sireenien lailla vieressäni olevalla yöpöydällä. Hämmentyneenä herättelen itseäni vielä muutaman sekunnin, ennen kuin nappaan puhelimen käteeni. Aleksi?

"Mitä sä haluut?" kysyn vaivalloisesti.

"Herätinkö?" kuulen Joelin äänen linjan toisessa päädyssä.

"Arvaa. Onks tää Joel? Miks sä soitat Aleksin puhelimesta?" ihmettelen.

"No multa loppu akku ja unohdin laturin kotii. Mut piti kysyy et nyt ku on kerranki mahollisuus nii viittisitkö tulla tänää jeesaa ja pitää seuraa studiolle?" Joel kysyy.

"Joo voinha mä tulla. En mä sinne vielä oo raahautumassa ku kello on varmaa kaheksan aamulla mutta juu enköhä mä sinne vielä tän päivän aikana pääse." vastaan unisena.

"No mä en tiiä missä tahdissa sun oma kellos tikittää mut Helsingissä ainaki kello on 12 päivällä." Joel sanoo.

Voin kuulla hänen ilkikurisen hymynsä puhelimen välityksellä. Ihmettyneenä tarkistan kellonajan yöpöydälläni sijaitsevasta kellosta. Kahtatoista se näyttää.

"Tais eiline ilta venyä?" Joel kysäisee hetken hiljaisuuden jälkeen.

"No kyl mä semi aikasin lähin sieltä baarista kotiin mut en vaa jotenki saanu unta." sanon väsymyksen kuuluen äänessäni.

"Ehkä ne on ne Porkon läpät ku et oo hetkeen niitä kuullu nii saattaa taas aluks vähä traumatisoida." Joel kiusoittelee.

Yllättävän oikeassa Joel on. Eivät ne Porkon läpät minua traumatisoineet, mutta jokin Porkossa kyllä leikkii aivojeni kanssa.

"Enpä usko." vastaan Joelille pienesti naurahtaen.

"No mut hei, tuu tänne sit ku vaa pystyt. Nähää myöhemmin." Joel sanoo ja lopettaa puhelun.

Puhelun päätyttyä näytölleni ilmestyy kasa lukemattomia viestejä. Päällimmäisenä niistä huomaan Joonaksen puhelimesta lähetetyn viestin. Voi apua.

Joonas:

"Joel sano et olisit tulossa studiolle, voisin antaa sulle kyydin samalla ku käyn kaupassa nii ilmota sit ku oot valmis"

Tämän päivän aikana olen ollut hereillä noin 20 minuuttia, ja kyseisessä ajassa tunteeni ovat pomppineet lattiasta kattoon tarpeeksi koko päivälle. Miksi minulla on niin outo olo Joonaksen kanssa kahdestaan autossa olemisesta? Se oli vain typerä väsyneiden aivojeni tuottama uni.

"Joo, jos tunnin päästä pystyisit tulee nii arvostaisin kovasti. Kiitti Porko :)"

Joonas:

"Jees, ota muutes laturi mukaan nii Hokan ei tarvii muiden puhelimia koko aikaa käpälöidä"

Hymähdän Joonaksen lähettämälle viestille ja suljen puhelimeni. Tunnin päästä täytyisi olla valmiina.

timeskip 1h

Seison eteisessä katsellen itseäni kokovartalopeilistäni. Viesti kilahtaa tuohon kirottuun kapineeseen, jota en tarpeeksi usein päästä kädestäni.