Joonas & Sara <3

3.

"Hei, mä löysin ne Uno-kortit, Sara!" kuuluu kaapin takaa Joonaksen suusta.

Pian näen tuon itsestään ylpeän miehen kävelevän luokseni sohvalle ja asettavan kuluneen näköiset Uno-kortit sohvapöydälle.

"No, eiköhän pelata." mies virnistää. Pudistan päätäni hymyillen ja aloitan korttien jakamisen.

--

"Hei, ethän sä noin voi tehdä!" Joonas huutaa loukkaantuneena minun omasta mielestäni oikeutetun voittoni jälkeen.

"Kuka niin sanoo?" nauran Joonakselle, joka katselee silmät suurina vuoroin minua ja korttipakkaa pöydällä.

Onnekseni vuosina, joina olen miehen tuntenut, olen oppinut lukemaan tämän kehonkieltä ja näen selkeästi hänen suunnittelevan kostoaan nyt. Nousen pikaisesti ylös ja näen Joonaksen tekevän samoin, ennen kuin lähden jo kipittämään karkuun liukkailla villasukillani.

Lopulta juoksen studion pientä vessaa kohti niinkin kovaa vauhtia, kuin vain jaloillani pystyn. Pääsen kuin pääsenkin vessaan asti, mutta ennen kuin saan oven vedettyä perässäni kiinni, Joonas nappaa ovenkahvasta ja vetäisee oven apposen auki.

"Mihis sitä nyt paetaan?" Joonas vittuilee tunkeutuessaan vessaan perääni.

Kovinkin mielelläni vittuilisin Joonakselle takaisin, mutta en saa sanaakaan suustani. Olen kuin lukittu seisomaan paikoillani, vain tuijottamassa noihin merensinisiin silmiin. Vessan pieni koko pakottaa minut siesomaan melkein Joonaksessa kiinni ja voin lähes tuntea hänen hengityksensä kasvoillani. Tunnen poskiani polttelevan jännityksen kasvavan vauhdilla.

Seison jännityksestä heikoilla jaloillani vessan kylmän seinän ja Joonaksen välissä, samalla kun koitamme molemmat tasailla hengityksiämme äskeisen urheilusuorituksen jälkeen. Joonas nostaa kättään siirtääkseen hiuksiani pois kasvojeni tieltä. Juuri hänen sormenpäidensä koskettaessa ihoani, kuulen kovan ryminän ulko-ovelta. Jätkät tulivat.

Katsahdan vielä nopeasti Joonaksen sinisiin silmiin, jonka jälkeen lähden vauhdilla kävelemään ovelle poikia vastaan. Nielaisen hermostukseni edellisestä hetkestä ja päätän prosessoida sen myöhemmin.

"Porko tais jäädä kelkasta!" Niko naurahtaa sisälle päästyään.

"Joo, se oli täällä." vastaan edelleen hiukan hämmentyneenä juuri tapahtuneesta.

"No mut hei, toitteks te sitä ruokaa?" Joonas kysyy kävellessään vessasta. Vilkaisen tätä sivusilmälläni, mutta en uskalla kunnolla kohdistaa katsettani miestä kohti.

Olli kävelee Nikon takaa sisälle ja ojentaa pizzat Joonakselle, joka jatkaa matkaansa tämän jälkeen keittiöön.

--

"Hei Sara, me tossa jätkien kanssa mietittiin et ku meillä on alkamas semmonen pienehkö Suomen kiertue nii haluisiks sä lähtee mukaan?" Joel heittää kysymyksen kaikkien istuessa yleisessä oleskelutilassa syömässä.

Yllätyn kysymyksestä, mutta tunnen jo kuinka pieni innostus alkaa kuplimaan mahanpohjassani.

"No hei, mulla on just loma alkamassa koulusta, nii miksipäs ei." yllätyn itsekin hieman rohkeasta vastauksestani.

Tila täyttyy jätkien iloisista huudahduksista, mutta pystyn keskittymään vain selkärangassani vaanivaan tunteeseen, että Joonaksen tuijotus porautuu minusta kohta läpi, jos en tee asialle jotakin. 

Käännän pääni vastakkaisella penkillä istuvan Joonaksen suuntaan ja hetken muiden sohimisesta ja melusta välittämättä me istumme siinä ja katselemme toisiamme. Tilanne tuntuu rauhalliselta, mutta en osaa tulkita Joonaksen katseesta yhtäkään selkeää tunnetta.

Hetken päästä Joonas kuitenkin nousee seisomaan  ja kävelee äänityshuoneeseen soittelemaan jotakin. Samalla havahdun tuijotuskilpailusta ja huomaan muiden jätkien katselevan minua ihmeissään.

"Mitäs tää nyt on?" Tommi sanoo ihmetyksen ja innostuksen välimuotona.

Hiljaisuus laskee studion oleskelutilaan kaikkien poikien katsoessa minua, odottaen vastausta kysymykseen, josta olen itsekin aivan yhtä pihalla.

"Ai mikä?" kysyn lukiossa ottamaani ilmaisutaidon kurssia hyödyntäen. Saisin olla opettajalleni kiitollinen, jos tämä menisi läpi.

"Sä ja Joonas." Aleksi sanoo osoittaen sormellaan minua ja nyt jo tyhjentynyttä penkkiä, jolla Joonas oli äsken istunut.

"No mikä minä ja Joonas, eihän tässä olla ku neljä vuotta parhaita kavereita oltu. Nytkö te luulette, että meillä jotain juttua olis?" vastaan mahdollisimman luontevasti tyhmää esittäen.

"No en mä tiiä, vähän epäilyttäviä nuo teijän tommoset tuijotusleikit." Niko vastaa yhä epäillen.

"No voin mä teitäki alkaa tuijottelee, jos kateelliseks tuutte." huikkaan pojille toivoen, että sanomani lauseeni tekee heidän olonsa tarpeeksi epämukavaksi, jotta he ihan mielellään suostuisivat vaihtamaan puheenaihetta.

Onnekseni jätkät siirtyvät keskustelussaan eteenpäin ja antavat minun panikoida tilannetta ihan yksikseni. Enhän minä edes sinänsä valehdellutkaan, koska eihän tässä tosiaan ole mitään "minua ja Joonasta". Ennemminkin vain minä.

--

Tänään lähtisimme poikien kiertueelle, jonne olen lupautunut tulemaan mukaan. Nyt kun asiaa mietin, reissun peruminen vaikkapa äkkinäisen flunssan vuoksi kuulostaa houkuttelevalta, mutta kai minunkin elämäni pientä seikkailua vaatii. Enimmäkseen koen ahdistusta Joonaksen näkemisestä, mutta olen varma, että hän on jo täysin unohtanut pari päivää sitten sattuneen vessa-keissin, joten stressi on luultavasti vain oman pääni turhia tuotoksia.

Yhtäkkiä kuulen ovikellon soivan aivan liian äänekkäästi tälle aamulle. Löysät college-housut ja valtava T-paita päälläni laahustan unisena ovelle avatakseni sen.

"Moi! Aateltiin, että sä et kuitenkaan pääse ajallaan paikalle ilman pientä apua nii tultiin Joelin kanssa ainaki potkii sut hereille." Niko ilmoitti innokkaana lupaa odottelematta ängetessään sisälle Joel kannoillaan.

"Jaha." vastaan enempää asiaa pohtimatta ja kävelen keittiöön laittamaan istelleni aamupalaa.

"Etkö sä oo edes alottanut pakkaamaan?" Niko huutaa makuuhuoneestani järkyttyneenä.

"No mitä sä luulet? Mä just heräsin." puolustelen pojille kävellessäni aamupala kädessäni makkarin ovelle. "Mut hei ku auttamista vartenhan te tänne tulitte nii siinä onki teille mukavaa ajanvietettä!" jatkan pienen vittuilun paistaen äänessäni.

Nappaan lattialta ison mustan kassin ja heitän sen Nikon syliin. Sen jälkeen lähden tyytyväisenä tallustamaan keittiön pöytää kohti, edelleen pidellen aamupalaani kädessäni.

____

Taas on menny ikuisuus tän julkasemisee :D

Jatkan iha just ja btw keikka oli upee!