Joonas & Sara <3

6.

Lähdimme Joonaksen kanssa rannalta, kun muista jätkistä ei tunnin odottelun jälkeen kuulunut puhelimitse tai muilla tavoin mitään. Nyt kävelemme ympäri Kuopion keskustaa ilman määränpäätä.

"Mihis me nyt?" kysyn mielenkiinnosta.

"Nii, kai sitä vois hotellille päin ruveta suuntaamaan, jos sulla ei oo mitään tarvetta täältä päin." Joonas vastaa.

"No joo, ehkä muutkin on menny sinne jo." arvelen.

Hetken kävelemme taas hiljaa, tällä kertaa meinaa käydä jo epämiellyttävän kiusalliseksi tämä touhu. Avaan suuni rikkoakseni hiljaisuuden, mutta en ehdi harkita sanojani ennen kuin toimin jo. Nyt siis vain kävelen Porkon vierellä suutani auki pitäen, kuin mikäkin idiootti.

"Oliks sulla jotain asiaa vai..?" kuuluu pian Joonaksen suusta.

"No ei, ku ilmaa vaan maistelen." tokaisen silmiäni pyöräyttäen.

"Olin mä jotain kai sanomas, mut ajatus katkes." jatkan hetken päästä huomatessani Joonaksen yhä hämmentyneen ilmeen.

Joonas vain nyökkää merkkinä ymmärryksestä.

"Näyttää hyvältä toi paita sulla." tämä sanoo sitten virneen kera.

"Aa joo, en mä ees tajunnu, että mulla oli se vielä, sori. Mä voin antaa sen takas nyt." sanon hieman nolona katsoasseni alas ja tajutessani varastaneeni Joonaksen T-paidan.

"Ei ku pidä vaa. Niinku sanoin, näyttää hyvältä." tuo hymyilee minulle.

Hymähdän itsekseni pienesti ja jatkan matkaa hymysuin.

--

Hotellille päästyämme käymme koputtelemassa Tommin ja Ollin huoneen ovella, jos jätkät olisivat palanneet suoraan hotellille. Emme saa mitään vastausta, kuten emme myöskään Aleksin ja Nikon ovelta.

"No ne on nyt taas jääny johonkin." kuulen Joonaksen sanovan kääntyessämme pois poikien ovelta.

Lähdemme kävelemään omia huoneitamme kohti, jotka sattuvat sijaitsemaan vierekkäin. Pian pysähdyn omalle ovelleni ja avaan sen avainkortillani. Hymyilen vielä Joonakselle ennen kuin suljen oven perässäni.

Nopeasti huomaan yhä päälläni olevan Joonaksen paidan. Ei hitto. Pitäähän tämä nyt antaa takaisin. Etsin nopeasti matkalaukustani hupparin, jonka vaihdan Joonaksen T-paidan tilalle. Lähden pikaisesti ovesta takaisin hotellin käytävälle. Vain parilla askelluksella pääsen jo Joonaksen ja Joelin huoneelle.

Koputan oveen ensin rauhallisesti, pidellen hätäisesti viikattua paitaa kädessäni. Ei vastausta. Koputan oveen uudestaan kovempaa.

"Joonas! Mul on tää sun paitas!" huudan oven läpi.

Hetken päästä huomaan oven avautuvan.

"Mikä hätä täällä on? Piti laittaa vaatteet takas päälle ku olin just menossa suihkuun." Joonas sanoo oven avattuaan.

Häneltä puuttuu paita ja hiukset ovat uimisen jäljiltä pörrössä. Mieleni lähtee jo omille raiteilleen. Jos muutaman yön takainen uneni olisi ollut totta... Joonas suihkussa...

"Aa, sori. Mulle vaan jäi tää sun paitas nii tulin palauttaan sen." vastaan nopeasti ajatuksistani herätessäni.

Joonas nyökkää hymyillen ja ottaa paidan vastaan. Käännyn pois ja lähden takaisin omalle ovelleni.

"Hei, Sara?" kuulen, kun olen jo melkein omalla ovellani turvassa sosiaalisoinnilta.

Käännyn hieman vastahakoisesti ja kävelen takaisin Joonaksen luo.