Joonas & Sara <3

17.

Sade on jo laantunut. Artistit ovat aloittaneet festareilla, ja mekin olemme jo suurin piirtein kuivia. Kittaamme kaljoja parhaamme mukaan ja pidämme vain hauskaa. Ilta-aurinko pilkistää pilvestään aina välillä lämmittäen ihoani.

Istumme ringin kaltaisessa muodostelmassa maassa. Kaikilla on omat alustansa, osalla pyyhkeitä tai huppareita, osa ei muistanut tuoda mitään ja istuu kenkiensä päällä tai jonkun sylissä. Bisse maistuu juomapelien ohessa hyvän musiikin ja naurun täyttäessä ilmapiirin.

"Ei saatana! Muistatteks te Joelin ilmeen sillon ku se näki muijan alasti ekaa kertaa?" Niko räkättää.

"Se oli iha hämmentyny ku se leidi juoksi siitä ja sit se jäi vaa tuijottaa!" Olli nauraa mukana.

En tosiaankaan edes halua tietää. Ainakin näillä kakaroilla on hauskaa. Rakastan tätä porukkaa, mutta välillä tuntuu kuin olisin ylikasvaneiden eskarilaisten lapsenvahtina.

"Hei, täällä on nyt sivistyneitä korvia kuuntelemassa!" Joel älähtää nolostuneena vieressäni ja peittää korvani käsillään.

"No mut hei, ainakaa mun ei tarvii enää epäillä, ettet olis nähny kertaakaan." lohdutan Joelia ilkikurisesti kaikkien muiden nauraessa.

Joel kääntää selkänsä vittuuntuneena ja lähtee suuntaamaan laituria kohti, kun me muut jäämme hekottamaan toisen kiukunpurkauksille.

"Hei, koita minkä lämpöstä se vesi on ku oot siellä!" Aleksi huikkaa Joelille.

"Ei tää ees kauheen kylmää oo." Joel vastaa.

"Pitäiskö mennä uimaa?" Niko kysyy innoissaan.

Kaikki katselevat toisiaan kysyvillä ilmeillä, jonka jälkeen kaikki nyökkäilevät Nikolle yhtenäisesti. Ihan kuin sirkus-esitystä katselisi. Yhtäkkiä Joonas vilahtaa juosten ohitseni vauhdilla huutaen mitä sattuu. Pian mies hyppää laiturilta veteen molskahaten.

"No sehän meni uhkarohkeesti." Joel tokaisee jo laiturilta palattuaan.

"Mä pulahdin tänää aikasemmin nii.." Joonas ilmoittaa noustuaan pinnalle ja vilkaisee minua kärttyisenä.

"Sä ansaitsit sen." saarnaan tuolle.

Ennen pitkää loputkin porukasta uskaltautuvat veteen. Minäkin alan riisumaan paitaani. Jätän päälleni mustat urheilurintsikat ja biker shortsit. Sidon hiukseni pikaisesti nutturalle ja lähden suuntaamaan muiden luokse järviveteen. Koitan vettä ensin varpaillani varovaisesti.

"Hyppää vaa! Se on helpompaa." Joel kehottaa.

Enkä tasan hyppää. Kävelen rauhallisesti syvemmälle veteen totutellen lämpötilaan. Veden osuessa nahkaan vatsani alueella, koko vartaloni iho värähtää kananlihalle. Kylmät väreet tuntuvat kulkevan koko selkärankani läpi. Kun vettä on reilusti lantiooni asti, uskallan kastaa koko vartaloni veteen. Käväisen nopeasti kyykyssä, mutta pompahdan sitäkin pikaisemmin takaisin ylös.

"Ei oo noin kylmää!" Joel valittaa yhä.

Tässä vaiheessa kaikki ovat jo kääntäneet katseensa minua kohti, ihmetellen mikä minulla kestää. Seison kylmissäni, puoliksi vedessä, täristen kylmästä.

"Sul on lämpimämpi ku tuut veteen." kuulen jälleen Joelin suusta.

"Juu! Ootko koittanu kuinka kylmää tää on?" inisen Joelille, vaikka tiedän itsekin hänen olevan oikeassa.

Näen Aleksin lähestyvän minua vedessä ja lähden automaattisesti peruuttamaan.

"Eeei, älä vaan tuu lähemmäs, sul on ihan hiton kylmät kädet." kehotan.