Joonas & Sara <3

15.

En mä tiedä, vihaako Joonas mua täysin, vai oliko eilen vain huono ilta hänelle. Koko ihminen käy hermoilleni, enkä voi sietää häntä. En ymmärrä, mistä Joonas on mulle vihainen. Siitäkö, että istuin Joelin sylissä ne pitkät kymmenen minuuttia? Ei Joonas voi mun elämää määrätä. Teen, mitä haluan ja istun missä haluan. Kun en mä ole edes tehnyt Porkolle mitään. En ollut valmis sitoutumaan vakavaan suhteeseen. Sekö tekee musta pahiksen? Ei mulla ole aikaisemmin ollut mitään Joonasta vastaan, mutta jos se jatkaa samalla lapsellisella käytöksellä, niin en mäkään aio sille mukavaa esittää. Miten mä koskaan näin Joonaksessa mitään hyvää?

Aion olla hänen kanssaan tekemisissä vain sen verran, mitä mun on pakko. En mä niin pahasti luule maapallon pyörivän minun ympärilläni, että pistäisin itseni ennen bändin etuja. En ole osa crewta, mutta tuntuu kuin olisin. Kaikki crewiläiset ovat niin mukavia ja heistä on tullut mulle tärkeitä ystäviä. Ja onhan tää myös ollut ihanaa nähdä poikia näin paljon, kun yleensä he ovat vain ehtineet käydä kääntymässä mun luona, josta heti seuraavalle keikalle. Nyt mäkin oon keikkailussa mukana. Ainoa huono puoli on Joonaksen naaman näkeminen joka ikinen vitun päivä. Säälin jokaista bändin jätkää, kun joutuvat kestää tuollaista mulkkua koko ajan.

Seuraava keikka häämöttää, ja porukkaa alkaa kerääntyä jonottamaan. Muut jätkät ovat kai hämmästyneitä siitä, miten kovasti fanit omistavat elämänsä tälle bändille, mutta mulle se on aina käynyt järkeen. Nämä pojat ovat niille niin elintärkeitä, että ovat valmiita tekemään mitä vain heitä varten, kuten jonottamaan tuntitolkulla.

"Siis tuollahan sataa vettä. Miten ne jaksaa kämppiä tuolla?" Niko ihmettelee bäkkärillä.

"No te ootte niille vaan niin älyttömän tärkeitä tyyppejä." vastaan yksiselitteisesti.

"Toisin ku joillekin muille." Joonas mumisee itsekseen sohvalla.

"Ootte te mulle tärkeitä.. ainakin osa teistä." vastaan vittuuntuneena.

"Mikä teitä nyt taas vaivaa?" Niko valittaa poistuessaan paikalta.

Nousen kostealta nurmikolta ja lähden Nikon perään, ihan vain jotta ei tarvitsisi jäädä Joonaksen kanssa kahdestaan. Otan pari nopeaa juoksuaskelta saadakseni Nikon kiinni. Hänen ilmeestään päätellen hän ihmettelee, mitä varten tulin hänen mukaansa.

"Mä vaan en halunnu jäädä istuun siihen nurmikolle, ku se alko olla tosi kostee." selitän hyvillä mielin.

"No olisit menny siihen sohvalle Porkon viereen." mies ehdottaa.

Kohautan vain olkiani miettiessäni, mitä kertoisin Nikolle.

"Ei vaan tehny mieli, halusin vähän jalotteleen."

Niko nyökkää päätään, mutta näen hänen kasvoistaan, ettei hän usko sekuntiakaan lorujani. Ei se tosin häiritse mua, koska ainakaan hän ei kysele enempää.

Niko kääntyy vessoille päin minun jatkaessa matkaani. Fanit eivät tiedä minusta vielä mitään, joten voin rauhassa kävellä heidän ohitseen rasittamatta heidän kurkkujaan. Pitäähän heidän säästää ääntään keikalle. Muistan, kun jätkien keikoilla kävi joka kerta samat 20 ihmistä. Tunnen oloni ihan kuin ylpeäksi äidiksi, katselemassa vierestä, kun rakkaat lapset valloittavat maailmaa.

"Ooks säkin fani?" yksi jonottavista faneista kysyy minun kävellessä ohi.

Pysähdyn hetkeksi miettimään, mitä tuohon vastaisi. En kuitenkaan itse julkisuutta suuremmin haali. Jos kertoisin olevani jätkien ystävä, nämä kävisivät hulluiksi.

"No joo, vois niin sanoo." hymähdän suloiselle tytölle Blind Channelin huppari päällään.

"Kuka on sun lemppari?" lapsi jatkaa kyselyä.