" Tapahtuiko siellä keittiössä jotain mistä meidän pitäis tietää? Molemmilla on sellanen puna molemmilla poskillaa, että huh huh", Louis virnuili pöydän äärestä. Kumautin häntä hellästi kyynerpäällä takaraivoon laskien samalla salaattukulhon pöydän ääreen. Niall keplotteli käsivarsillaan kahta astiaa joista löytyi perunamuusia ja kanapihvejä.
" Tapahtuko siellä oikeasti jotain?" Rissa kysäisi nopeasti suomeksi. Hänen kasvoillaan oli jotenkin saman tapainen virne, kuin Harryllä olin nähnyt hänen komeilla kasvoillaan useaankin otteeseen tänä iltana. Pudistin päätäni vain ja vastasin naurahtaen: " No se sano mua kauniiks ja kyseli kaikkea. Ei sen kummempaa."
Miehet istuvat kasvot mutrulla ja käsivarret puuskassa katseet kohdistettuina meitä kohti. Ilmeistä päätelleen he eivät pitäneet meidän, heille täysin ymmärtämätöntä kommunikointia kovinkaan suuressa arvossa. Kerrankin Suomen kansalaisuudesta sai olla kiitollinen.
" Tuo on epäkohteliasta", Harry mutisi mukaa kyräilevä ilme kasvoillaan. Hän painautui mustasukkaisesti kiinni tyttöystävänsä kylkeen, kuin sanoakseen ' teillä ei saa olla salakieltä jos meilläkään ei ole.'
" Anteeks hattumies. Vielä pieni osa tosta sun vieressä istuvasta tytöstä kuuluu minullekki", sanon hymyillen herttaisesti kikkarapäälle.
" Kerro susta jotain", Niall vaati. Tiskasin astioita ja taustalla pauhasi Robinin boom kah. Koti-ikävä oli iskenyt jo heti ensimmäisenä iltana. Hienosti etenee Heidi. Niall oli taas tarjoutunut avukseni, mutta hätistin hänet pois tiskialtaan luota. Silti hän jäi istuskelemaan keittiössä olevalle penkille ja jutteli niitä näitä. Ei se minua kiusannut, pikemminkin nautin hänen seurastaan. Hän oli niin rento ja sai minutkin nauramaan. Harry oli taas käynyt heittämässä ovenraosta merkitseviä silmäyksiä ensin minuun, sitten Nialliin ja siitä taas minuun.
" En mä tiiä oikee mitä sanoa. Ei mussa oo mitää erikoista. Tai on, mutta saat ne jutut huomata vasta myöhemmin jos maltat mua vähä aikaa katella täällä", selitin tuolle. Tottahan se oli, olin aika massaan hukkuva tyttönen. En tykännyt kertoa uusille ihmisille itsestäni. Saisivat itse muodostaa käsitykseni minusta ja sen perusteella tutustua tai olla tutustumatta. Kyllä sellaiset ihmiset jotka roikkuvat edes hetken matkassa mukana pikku hiljaa alkaisi tietää asioita minusta hoksaten ne ihan arkipäiväisten asioiden kautta.
" Mikä sun lempiväri?"
Mietin hetken. Olin ollut aina aika ailahtelevainen persoona ja sellainen boheemi - niin kuin äitini minua kutsui. Lempivärini vaihtui melkein päivittäin.
" Taivaan sininen", lopulta vastasin pitkän mietinnän jälkeen. Olin tiskannut astiat ja asettanut ne astiakaappiin kuivumaan. Nojasin siinä Niallin kanssa keittiötasoa vasten, pieni hajurako välissämme.
" Miksi?"
Tuota kysymystä en ollut osannut odottaa. Olin niin yllättynyt kysymyksestä, että onnistuin jotenkin siinä sitten möläyttämään totuuden lempivärini alkuperästä.
" Koska sun silmät on sen väriset."
Tajusin mitä olin sanonut ja paiskasin käden suullenni. Sitä olisi kai voinut luulla kieroutuneeksi huumorintajukseni, mutta ilmeeni kavalsi kaiken.
" Joo heipsun, mä tästä menenkin", sanoin nolona samalla luikkiessani keittiöstä pois. Naamani helotti kuin viimeistä päivään. Niall päästi räkäisen naurun takaani.
Istuimme olohuoneessa juttelemassa. En oikeastaan edes jaksanut enää keskittyä puheeseen, pääni nuokkui Niallin olkapäätä vasten. Tyytyväisenä pistin horteenkin läpi ettei Niallia näyttänyt vaivaan pääni hänen olallaan, vaan hän vain kietaisi kätensä ympärilleni, jotta minun olisi helpompi olla.
" Niall vieppä se Heidi nukkuu. Sillä on ollu aika pitkä päivä tänään", Rissa kehotti vieressäni istuvaa miestä. Nousin haparoiden ylös ja yritin lähtä puoliunessa yläkertaa kohti. Tunsin kuitenkin kun käsipari tarttui minua takaapäin vyötäröltä ja kiepsautti syliinsä. Yritin vastustella, mutta yritykseni olivat melko ei-niin-vakuuttavia. " öitä", sanoin olohuoneessa oleville ja antauduin Niallin otteeseen, kun en kuitenkaan pääsisi siitä vapaaksi.
Niall laski minut pehmeälle sängylle. Asetuin meritähti asentoon sängyn keskelle päiväpeitteen päälle.
" En jaksa liikkua tästä enää yhtää mihikkään", haukottelin. Olin oikeasti aivan poikki ja tuntui kuinka joku solu huutaisi haluavansa päästä nukkumaan.
" Saanksmä riisua sut, nii sulla ois mukavampi nukkua", Niall kysyi jotenkin epävarman näköisenä. Olin niin unenpöpperössä, etten kyennyt ajattelemaan selkeästi. Kysymys kuulosti kamalan pervolta, mutta tiesin ettei Niall ajatellut sitä sillä tavalla. Minä en todennäköisesti muistaisi koko juttua enää huomenna, mutta tuosta irkusta en olisi aivan niin varma. Huitaisin kädellä ilmaa ja sanahdin: " Siitä vaan. Mä en kuitenkaan jaksais liikuttaa enää eväänikään."
Niall tarttui sukistani ja alkoi repiä niitä jaloistani. Liu-uin sängyllä ja olin vähällä tippua lattialle.
" Susta tulis paska isä."
Niall vain nauroi. Lopulta kun hän oli saanut riisuttua minut alusvaatteiselleni, kömmin peiton alle ja hän peitteli minut huolellisesti. Oikeasti olin sitä mieltä, että hänestä tulisi varmaan maailman kaikkeuden ihanin ja huolehtivaisin isä.
