" Heidi katso tänne päin", Niall leperteli ja yritti zoomailla kamerallaan minuun päin. Heitin käteni kasvojen suojaksi ja puuskaisin ärhäkkäästi: " Lopeta tai heitän sut ulos tästä konesta!"
Olimme kerenneet taittaa matkaa pilvien päällä vasta tunnin verran, mutta olin kerennyt ärtyä lyhyen ajan sisällä monesti. Lentopelkoni oli hellittänyt nousun jälkeen, kun vatsassa möyrivä kivistävä kipu vei ajatukseni muihin asioihin.
" Et sä tekis sitä koska rakastat mua nii paljon", blondi naureskeli itsevarmasti, mutta laski kuitenkin kameran käsistään. Osasi olla suututtamatta.
" Älä testaa mua Horan."
Huokaisin ja painoin pääni vasten miehen rintaa. Käsi kietoutui kuin automaattisesti ympärilleni. Nappasin sylissäni lepäävät kuulokkeet ja asetin ne korvilleni. Pian kuitenkin Niall otti toisen kuuloikkeistani ja tunki sen omaan korvaansa. Söpöä.
" Tuu tänne."
Nousin ja asetuin miehen toiselle puolelle hänen kainaloonsa. Olin puoliksi hänen päällään ja poikaystäväni kädet olivat puristuneet vyötäröni ympärille. ( En osaa selittää nii kattokaa tuo kuva. :-D )
Irkku irrotti sormeni kännykkäni ympäriltä ja nappasin kouraansa. Hän selasi hetken ja pian musiikki vaihtui.
" Vähän koulutusta. On se aika noloa jos et tiedä poikaystäväsi omia biisejä", Niall antoi selityksen kun kuulokkeista alkoi soida heidän biisinsä. Tyydyin kohtalooni ja puristin silmäni kiinni. Tässä oli hyvä olla. Lähellä Niallia.
" Heidi ja Niall herätkää ", joku kailotti korvaani. Huitaisin herättäjääni käsivarrella. Tutun kuuloinen älähdys osoitti, että olin osunut kohteeseeni. Raotin silmiäni ja näin Louisin hieromassa kasvojensa oikeaa puolta kämmenellään. Virnistin enkelimäisesti ja yritin nousta. Hivutin poikaystäväni käden ympäriltäni, mutta tuo vetäisi minut takaisin syliinsä.
" Äläs hoppuile, ei tää kone oo ees vielä laskeutunut", unen jäljiltä käheä ääni sanahti ja olisin voinut vaikka vannoa, että hän virnisti selkäni takana. Yritin kiemurrella otteesta ja mutisin vessaan menemisestä. Matka oli edennyt yllättävän helposti menkoista huolimatta, mutta vessa oli tullut lennon aikana tutuksi. Ote minusta irtosi muminan saattelemana.
" Niall, ota Heidi sun vastuulle. Faneja on sankoin joukoin liikkeellä", yksi turvamies ohjeisti kun pienen yksityiskoneen ovi aukesi ja lähdimme kulkemaan putkea pitkin. Ah, näytin varmaan järkyttävältä lennon jälkeen. Hiukset kuin harakanpesä ja silmät unen jälkeen turvoksissa. Hyvällä tuurilla pääsisimme pariin juorulehteen ja aamulla twitter olisi täynnä sitä, kuinka ruma ämmä olin. Mutta ketä se edes kiinostaisi? Kelpasin poikaystävälleni näin ja se oli minulle tarpeeksi. Minun tehtäväni ei ollut miellyttää muita. Käsi kiertyi ympärilleni kun portti avautui ja astelimme korvia huumaavaan kiljuntaan. Pääni tulisi räjähtämään ellen pääsisi pois mahdollisimman pian.
" Turvassa ", huokaisin liioitellun helpottuneesti ja sain miesjoukon nauramaan. Lentokenttä oli ollut valehtelematta täynnä teini-ikäisiä tyttöjä, jotka yrittivät rikkoa tärykalvoni kiljumisellaan. Pari rumaa mulkaisua olin saanut osakseni, mutta olin liian väsynyt miettimään sellaista.
" Eikö teitä muuten kuljetella aina limusiineissa? Tää on kyllä kaukana siitä", mumisin Niallin rintaa vasten kun istuimme jälleen sylikkäin ahtaan auton takapenkillä.
" Tää on vaa siks ku sä oot täällä. Ei me voida antaa sun nauttia sellasista hienouksista", Harry naljaili vieressämme. Miksi heiltä ei saanut koskaan kunnollista vastausta? Luojan kiitos että olin kärsivällinen ihminen, sillä muuten olisin saanut kärsiä jo useamman hermoromahduksen. Ihan tosi, aikuisia miehiä ja niin ärsyttäviä. Irkun sydän pumppasi korvaani vasten, kun käänsin katseeni ikkunasta Pariisin vilkkaille kaduille. Lontoon tapaan ei tämä Ranskan pääkaupunkikaan ei näyttänyt hiljentyvän yöksi. Mainokset välkkyivät ja loivat värikkäitä säteitään kaduille ihmisten sekaan. Se kaikki näytti niin ihanalta.
Ojensin matkalaukkuni hissipojalle, joka lähti kuljettamaan niitä hissiä kohden. Katselin suu auki aulan koristeellisia maalauksia ja kristallikruunuja. Näytin todennäköisesti karkkikauppaan eksyneeltä pikkulapselta. Aula oli rauhallinen, mutta muutama hienostuneen näköinen herra keskusteli erään pöydän ääressä myöhäisestä kellonajasta huolimatta. Sikarin haju tunkeutui sieraimiini kun seisoin siinä ja äimistelin. Tätäkö elämäni tulisi tästä lähtien olemaan? Yksityiskoneita ja viiden tähden hotelleja. Hätkähdin transsistani ja tajusin miesten neuvottelevan huonejaoista.
Levitin käteni ja marisin: Herran tähden, ei kai me jakseta jostain huonepareista neuvotella. Mä meen Niallin kanssa ja sillä selvä. Te loput teette mitä lystää."
Otin askeleen kohti hissipoikaa, jonka kasvoille oli pinttynyt väkinäisen pingoittunut hymy. Vetäisin Niallia kädestä, mutta Louisin kiusoitteleva ääni sai minut pysähtymään.
" Ai oliko teillä paljonkin suunitelmia täksi yöksi?"
Käänsin katseeni poikaystävääni, jonka suupieli nytkähti. Pyörittelin silmiäni ja yritin purra hammastan, etten olisi päästäny suustani mitään typerää. Oli ilmiselvää mitä Louis suunitelmilla tarkoitti.
" Nyt oon sen verran väsynyt, ettei ollu suunitelmissa tehdä sängyssä mitää muuta kuin nukkua. Katotaa sitte joku toinen kerta. Mä kyllä raportoin sulle sitten", heitin ja jatkoin askeleitani hissiä kohden.
----------------
" Näytätpä sä tänään pirteeltä. Ootko varma, että yö meni vaan nukkuessa?" Louis kiekautti erittäin piristävän lausahduksen hyvän huomenen sijasta. Istahdin aamiaiseni kanssa penkille ja loin mieheen äkäisen katseen. Sen tehokkuus ei kuitenkaan saavuttanut toivottua tulosta, sillä samalla hetkellä suustani karkasi mahtava haukotus. Olin nukkunut koko yön levottomasti ja säpsähdellyt hereille vähän väliä.
" Jos sun on nyt ihan pakko tää tietää, nii mulla on tällä hetkellä menkat ja silloin ei sellasia hommia pahemmin harrasteta. En sit susta tiiä, mut sen sanon et hyi helvetti", kerroin miehelle ja hymyilin herttaisesti päälle. Itsepähän halusi tietää. Niall oli tukehtua mehuunsa. Myös Liam ja Harry räkättivät mahat kippurassa Louisin ilmeelle.
" Ihme ku ootki noi kärttynen", hän mumisi suupielestään. Päästin ilmoille sarkastisen tekonaurun ja keskitin ajatukseni takaisin aamupalaan. Taas noita miesten ihmeellisiä kuvitelmia naisista. Nainenhan paskansi sateenkaaria ja yksisarvisia ja jos olit kärttyinen, niin sinulla oli automaattisesti menkat. Sille ei ollut koskaan mitään muuta vaihtoehtoa. Tällä kertaa ajatus oli kyllä osunut oikeaan, mutta joka tapauksessa.
" Mitä meillä on tänään ohjelmassa?" Kiekautin pirteästi miehille ja aloin lappaamaan rahkaa suuhuni. Liam vastuulisimpana vetäisi taskustaan lappusen ja alkoi luetella päivän ohjelmaa. Ei mitään, missä olisin halunnut sen suuremmin olla mukana. Illan keikalle voisin kyllä mennä, mutta muuten saisin keksiä tekemistä itsekseni. Voisin kai mennä shoppailemaan tai muuta sellaista.
Laitoin mustan nahkatakkini päälle, sillä ulkona puhalsi hyytävä tuuli ja taivas tiputteli vettä hiljaksellaan.
" Mä meen nyt. Ilmestyn sit illalla jotenkin paikalle", huikkasin poikaystävälleni, joka istui maskeerattavana penkissä. Avasin raskaan oven, joka johti ulos takahuoneesta. Tunsin kädet vyötärölläni ja äänen sanovan korvaani: " Luulitko pääset lähtemään noin vaan ilman pusua?"
Käännähdin ja kohtasin hämmästyttävän siniset silmät. Miesten maskeeraja seisoi taka-alalla närkästyneenä, kun Niall oli karannut kesken kaiken. Siirsin katseeni takaisin mieheen ja naurahdin.
" Olen ehkä pari tuntia pois ja sä kaipaat jotai pusua, ettei vaa ikävä kerkee iskeä."
Painoin kuitenkin kaikesta huolimatta huulemme yhteen ja suutelin noita rakastamiani huulia. Irrottauduttuamme sipaisin vielä hänen lämmintä poskeaan ja katosin ovesta.
---------
" Meinasin kuolla ainakin seitsemän kertaa tänne tullessani. Mark kerkesi onneks juuri parahiksi paikalle pelastamaan minua. Nuo teidän fanit osaa olla aika omistautuneita, jos niin voi sanoa", huokaisin ja laskin ostoskassini maahan sohvan viereen. Loin kiitollisen hymyn henkivartijalle ja rojahdin Louisin viereen. Teini pimut olivat piirittäneet minut ja alkaneet heittämään kysymyksiä minusta ja Niallista. Olin mennyt aivan lukkoon ja olin alkanut täristä. Mark oli onneksi huomannut ahdinkoni ja tullut päästämään minut niiden korppikotkien kynsistä.
" Me mennään lavalle viitisen minuutin päästä. Haluutko vip-aitioon vai jäätkö mielummin tänne?" Louis kysäisi vierestäni. Muut aukoivat ääniään huoneen keskustassa, mutta Louis oli ottanut näemmä taas omia vapautuksia. Mitä sitä nyt turhaan ääntä avaamaan?
" Herranen aika, todellakin tuun katsomaan teidän pelleilyänne! En mä semmosesta halua jäädä paitsi", virnistin ystävälleni. Hätistin sinisilmäisen miehenkin muiden luokse ääntänsä avaamaan ja kaivoin kännykkäni esiin. Rissalta oli saapunut muutama viesti kuvan kera. Espanjassa oli näemmä upeaa.
" Jätkät, teidän pitäs mennä lähtöasemiin nyt", huoneeseen kirmannut huolestuneen näköinen nainen kertoi miehille. Hänen kätensä olivat täynnä papereita ja olin varma, että hermoromahdus olisi pian lähellä. Nais parka. Niall tuli vielä nopeasti suukottamaan huuliani, ennen kuin katosi muiden miesten kanssa käytävälle. Pian samainen henkivartija, joka oli pelastanut minut pulasta, tuli ohjaamaan minua omalle paikalleni. Jännittynein askelin kipitin kaapin kokoisen järkäleen perässä yrittäen pysyä hänen tahdissaan. Aukaisimme ovia ovien perään ja kerkesin jo huolestua, minne mies oli minua johdattamassa. Viimeisen oven jälkeen kuitenkin korvani täyttyivät kiljunnasta ja se jos jokin kertoi minulle, että olin päässyt kohteeseeni. Kiitin miestä avusta ja istahdin mukavalle penkille parin muun vip-lipun haltijan seuraan.
" Meillä on tänään erikoinen ilta. Meillä on suuri ilo kertoa, että Niallin kaunis tyttöystävä, Heidi, on täällä nyt ensimmäistä kertaa."
