9

659 32 4
                                    

" Kuka voisi käydä hakemassa meidän prinsessan tänne?" Liam kysyi leveä virne kasvoillaan. Niall laski kitaransa maahan ja lähti kiireellä verhon takaista ovea kohden. Takanani istuvat tajusivat, että miehet puhuivat minusta ja yhtäkkiä takaani alkoi käydä kamala kuiske. Samalla Niall pelmahti ovesta sisään ja tarttui minua käsivarresta kiinni. Miehen ilmestyminen aiheutti hysteeriaa tyttöjen keskuudessa, joten Niall lähti raahaamaan minua nopeasti pois huoneesta.
" Onko mun pakko?" Sihisin hampaideni lomasta poikaystävälleni, joka innokkaasti oli kuskaamassa minua valtavan yleisön eteen. Halusin kyllä usein keskipisteeksi, mutta vihasin olla yleisön edessä.
" Kyllä. Haluun näyttää kaikille, että sä olet mun tyttö", Niall virnisti ja painoin pehmeän suukon poskelleni ennen kuin astuimme ovesta lavalle.

" Sieltähän se meidän pikkuinen tuleekin", Liam naureskeli jälleen ja tuli halaamaan minua rohkaisuksi. Niall seiso visusti takanani ja piti kättään alaselälläni omistavasti. Yleisö suoranaisesti sekosi. Takanamme olevalle valkokankaalle heijastui kysymyksiä twitteristä ja Louis ilmoitti, että vastaisimme nyt fanien kysymyksiin.
" Niall kerro meille, että mihin sä rakastuit ensimmäisenä Heidissä. Ja voidaan kai ottaa tää sit toisinkin päin, koska Heidi on nyt täällä meidän kanssa."
Poikaystäväni johdatti minut istumaan lavan reunalle ja alkoi ääneen pohtia kysymystä.
" Ihan ensimmäinen juttu mihin ihastuin, oli se kuinka Heidi osaa olla aivan rennosti ja voi vaan heittää huonoa läppäänsä tosta noin vaan. Mutta eka asia mihi rakastuin tässä mun tytössäni, oli se että tää tytsy osaa olla kaikenlaisten ihmisten kanssa ja kultasempaa sydäntä saa hakee. Niin hyväsydämminen ja kiltti ihminen. Seki, että kui tää tyttö saattaa pähkäillä monta päivää jotain aivan turhia asioita, kuten miksi kengurut liikkuu loikkimalla. "
Peitin kasvoni punastellen Niallin kehuessa minua tuhatpäiselle yleisölle. Hän jos joku osasi saada minut punastumaan ja hyvälle tuulelle. En pahemmin ollut tottunut kehuihin. Äitin suusta niitä ei ollut koskaan kuulunut, mutta olin aina ollu isän pikkutyttö. Isäni oli muistanut kannustaa minua joka ikisessä asia. Kuitenkin kehujen saaminen ei juurikaan kuulunut päivittäisiin rutiineihin. Niall painoi jälkeen suukon poskelleni ja nauroi hiljaa matalaa nauruaan. Nappasin mikrofoonin miehen kädestä.
" En edes muista mihin tossa tumpelosda ihastuin ekana", aloitin ääni hieman väristen. Ääneni kuulosti oudolta kun se kimpoili ympäri hallin seiniä. Niall katsoi minua merkitsevästi ja kumartui lähemmäs mikkiä.
" Hän ihastui mun..." Tämä yritti aloittaa mutta vetäisin käden kauemmas, jolloin loppu lause jäi kuulematta. Tuhahtaen pukkasin miestä kynerpäällä kylkeen. Hänhän ei minun taivaan sinisistä silmistä puhunut. Sen piti olla meidän kahden välinen salaisuus.
" Mutta kai mä siihen rakastuin, että me ollaan oikeesti ihan samanlaisia ihmisiä. Niall saa mut nauramaan ihan hysteerisesti ja surullisesta iloseksi sekunninnissa. Tää saa mut tuntee itteni ees jonkun arvoseksi ja ihan ensitapaamisellamme tuntu, että oltais tunnettu aina. Ja mitä toho ihastumiseen tulee, nii ne tais olla silmät jotka ekana multa vei jalat alta", puhelin mikrofooniin. Blondi katsoi minua kulmat koholla ja merkitsevä katse silmissään.
" Tähän liittyy yksi pieni tarina, mutta ei siitä sen enempää. Heidi nirhais mut jos pukahtaisinkaan asiasta."
Kohautin olkiani. Ainakin olin tehnyt irkulle selväksi, ettei asiasta puhuta.

------------

Istuin hotellihuoneen leveällä parisängyllä läppäri edessäni. Selailin itselleni vapaana olevia iltatyöpaikkoja ja samalla silmäilin minkälaisia opiskelu vaihtoehtoja Lontoossa oli. Minun pitäisi oikeasti löytää jotain hyödyllistä tekemistä, etten joutuisi vain oleskelemaan kaiket päivät.
" Mitä sä teet?" Pehmeä ääni kuului viereltäni, kun Niall tunkeutui vain pyyhe lanteillaan aivan kiinni kylkeeni. Suihkun jäljiltä märät hiukset tiputtelivat vesipisaroita paidalleni, mutta en välittänyt.
" Aattelin, että ois kiva lähtä opiskelee jotain ja hankkia joku työpaikka, etten oo turhanpanttina vaan."
" Mä kyllä elätän sut, ei sun tarvi töitä hankkia", blondi vakuutti purren huulta. Äh, pitihän se arvata. Niall tarjoaisi minulle ihan varmasti kaiken mitä haluaisin, mutta en ollut sellainen persoona joka tykkäsi elää toisen varoilla. Omien menojen eteen piti tehdä töitä. Olin haaveillut aina lääkäriksi opiskelusta, ja täällä Lontoossa se kai onnistuisi hyvin. Niallilla olisi kuitenkin omat juttunsa, joten minunkin piti hankkia vähän sisältöä elämääni.
" Niin mutta mä haluan. Mä kyllä tiedän, että sä oisit valmis maksaa mulle kaiken.." Pörrötin hänen kosteita hiuksiaan ja katsoin lempeästi suoraan silmiin.
" Mutta mieti jos me joskus erotaan. Mitä mä sitten teen kun mulla ei oo minkäänlaista koulutusta?" Jatkoin.
Niall katsahti nopeasti kasvojani ja huomasin hänen kasvoillaan välähtävän jotain, ennen kuin hän puki kasvoilleen neutraalin ilmeen.
" Siis oletatko sä automaattisesti, että me tullaan eroamaan?" Tuo kysyi hieman kirpeä sävy äänessään. Löin itseäni henkisesti päähän. Miksi en koskaan osannut muodostaa lauseitani oikein?
" Ei, en mä niin oleta. Musta tuntuu, että me oikeesti tullaa olemaan yhdessä loppu elämämme. Sen vaan tuntee jotenkin. Mutta eihän sitä tiedä, jos vaikka huomenna lentävälautanen tulee tänne ja ne nappaa sut mukaansa."
Hetken hiljaisuus ja Niall kohottaa katseensa takaisin silmiini. Tutkiskelin noiden pohjattomien silmien katsetta ja yritin päästä selville hänen mietteistään. Hetkessä on jotain taianomaista, kun olemme vain siinä ja tuijotamme toisiamme. Pikkuhiljaa mies alkoi hivuttamaan käsivarsiaan ympärilleni ja hymy koristi hänen kasvojaan.
" Lentävä lautanen nappaa minut? Ihan tosissaan Heidi..." Hän naurahti pitkän hiljaisuuden jälkeen. Niall lähestyi kasvojani hitaasti, tutkien kasvojeni jokaista piirrettä. Viimeiseksi katse saavutti huuleni, purin huultani. Viimein mies painoi huulemme yhteen ja sain taas kokea sen maagisen tunteen, jossa muu maailma liukui ympäriltämme.
" Hmm, pitäskö meidän mennä tuonne muiden luokse? Ei sillä, tääki vois olla ihan kiva ajanviete", irkku virnuili minulle kun irrottauduimme. Pyöräyttelin silmiä ja nousin vuoteelta. Painoin kannettavan kannen alas ja hyppelin ulos huoneestamme.

Puhelin värisi taskussani. En vaivautunut kaivamaan sitä esille. Voisin soittaa myöhemmin takaisin, minulla oli nyt muut jutut kesken. Jatkoin miesten kanssa jutustelua, mutta puhelin jatkoi soimistaan.
" Umm Heidi, pitäisköhän sun vastata tohon? Joku näyttää kuumeisesti taivoittelevan sua", Liam huolehti. Ärsyyntyneenä kaivoin kännykkäni esiin. Mikä asia oli niin tärkeä, ettei se voinut odottaa edes muutamaa tuntia.
Näytöllä vilkkui tätini numero. Mitäköhän varten hän soitti? Se nainen jos joku oli pihi ja soitot Suomesta Englantii eivät olleet mitään halpoja.
Sanahdin miehille, että menen muualle puhumaan ja astelin ulos huoneesta. Asetin luurin korvalleni ja sanahdin hieman turhautuneella äänellä: " Heidi."
Langan toisesta päästä kuului nyyhkytystä ja heikko vinkaisu.
" Marjatta, mikä on? " Kysyin hätääntyneenä. Sen lisäksi, että tätini oli maailman pihein ihminen, hän oli myös aika kivikasvoinen, eikä juurikaan näyttänyt tunteitaan. Nyt hän kuitenkin itki lohduttomasti ja yritti saada sanoja suustaan. Jonkun täytyi olla vialla. Pahasti vialla.
" I-isäsi, h-hän on joutunut vakavaan
o-onnettomuutteen", Marjatta hengitti katkonaisesti ja ääni kuulosti tukkoiselta kaiken itkemisen jälkeen. Polveni pettivät alta, kun sanat takoutuivat tajuntaani yksi kerrallaan. Ei voinut olla. Ei saanut olla. Suustani pääsi järisyttävä äännähdys kun makasin siinä lattialla. Suljin silmäni. Kyynel tippui poskelle ja siitä edelleen matolle. Ovi kävi ja Niallin ääni sanoi hätääntyneenä: " Rakas."

------------------

Ehdin koneeseen viime sekunneilla. Olin varannu ensimmäisen lennon Suomeen, vaikka miehet olivat kyllä tyrkyttäneet yksityiskonettaan. Oli yhtä kidutusta kun kone jökötti kentällä, lentoemäntien kävellessä huolettoman rennoisti pitkin käytävää. Kuin meillä ei olisi ollut mihinkään kiire. Kun kone viimein rullasi laiskasti lähtöportilta, luulin oloni parantuvan koska pääsisimme pian ilmaan. Epätoivoisuus iski vain kahta kauheampana vasten kasvojani. Mitä jos en kerkeäisi ajoissa?
Katselin mitään näkemättömillä silmillä ulos lentokoneen ikkunasta. Toivoin että olisin voinut kääntää ajatukseni johonkin turvallisempaan. Minulla ei ollut varaa miettiä sitä surua, mikä minua ehkä perillä kohtaisi. Taistelin rinnassani tuntuvaa kipua vastaan hampaat irvessä. Kaikki päättyisi vielä hyvin.

Monitoreissa alkoi pyöriä leffa, ja vierustoverini pyysi itselleen kuulokkeet. Välillä minäkin yritin kiinnittää huomioni ruudulla viliseviin hahmoihin, mutta ei siitä tullut juuri mitään. Hengitykseni alkoi käydä raskaammaksi ja silmiä kirvelsi. Kaivoin repustani kuulokkeet ja laitoin poikien albumin kuulumaan. Se oli ainoa keino, millä minut sai rauhoittumaan. Ummistin silmät, nukkuessa matka kuluisi nopeammin.
Miten näin ihana päivä saattoi muuttua hetkessä päälaelleen?

// heheh, vihdoin sain tän kirjotettua. 🙏 Olkaa kilttejä ja piristäkää mun paskaa viikkoa kommenteilla!

Nothing can come between you and I ( One direction fanfic in finnish)Donde viven las historias. Descúbrelo ahora